Sukkakevät

 

Mitä sitä tekisi jos ei sukkia? No varmasti kaikenlaista mutta rentoutumiseen tuo on ihan parasta puuhaa. Varsinkin tuon alkukuvan kaltaiset sukat joita tehdessä ei tarvitse ajatella mitään, sen kun laittelee silmukkaa toisensa perään. Ehkä paria tehdessä hiukan pitää katsoa että tulee samanlaiset. Vaikkei haittaa jos tekee eriparisetkin sukat. 

Kettusukistakin tuli mukavan näköiset. Tuo kettukuvio on Lumi Karmitsan suunnittelema, kuvio on kirjosukkakirjasta. Nämä sukat menivät pojalle niin vaihdoin alkuperäisen sukan kukat raitoihin. Lankana näissä käytin Drops Nordia, siinä kiva oranssin sävy.

Nilkkasukkien idea lähti siskoni kuvasta jossa oli kiva röyhelö reunassa, halusin sellaiset tehdä. Löysinkin röyhelöreunan ohjeita Dropsin sivuilta ja niin nämä sukat valmistuivat. Sukat ovat Alize Wooltimeä niinkuin nuo alkukuvan sukatkin.

Valmiiksi raidoitetut langatkin kuuluvat tuohon silmukka toisensa perään kastiin. Eipä juuri tarvitse muuta kuin heilutella puikkoja. Viime aikoina melkeinpä kaikkiin sukkiin on tullut vahvistetut kantapäät.

Ihastuin joskus Cookie A:n sukkaohjeisiin ja aika monet on tullut tehtyäkin. Nämä ovat toiset mallia Monkey. Tuo on varmaan helpoimpia Cookie malleja, kuvion oppii melko nopeasti ulkoa.

Raikkaat raitasukat, ihan parhaita. Tykkään raidallisista sukista tosi paljon, nämä menivät siskolle.

Palmikkosukkaa, näihin kirjoitinkin aikaisemmin ohjeen. Tällaiset pitää varmaan itsellekin joskus tehdä. Tosin kun minulla on nyt jo varmaan yli 60 sukkaparia niin en mielelläni tee itselle enää sukkia.

Tuli sentään tehtyä jotakin muutakin. Neljäs tekemäni Happypotamus, tämä on muista poiketen tehty merseroidusta puuvillasta kun en löytänyt sopivan väristä villalankaa. 

Eipä muuta kuin sukantäyteisiä päiviä ja kuulumisiin!

Palmikkosukat

 

Lupailin tuolla Instan puolella ohjetta näihin sukkiin niin tässäpä tämä nyt tulee.

Langaksi käy mikä tahansa seiskaveikan kaltainen. Minulla vaaleanpunaisessa Alize Wooltimeä ja oransseissa Seitsemän veljestä. 

Puikkokokona on minulla 3,5, jos teet tiukkaa niin ota suurempi puikkokoko.

Ohje vastaa kokoa 37, jos haluat suuremmat tai pienemmät niin jatka palmikkokertoja pidemmälle tai vähennä niitä. Vastaavasti voit neuloa myös loppuun useamman kerroksen pelkkää oikeaa.

Luo 48 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle, kullekin 12 silmukkaa. 

Neulo 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta 12 kerrosta.

Kerrokset 1 - 5,  neulo 4 oikein, 2 nurin.

6krs palmikonkierrot. Siirrä 2 silmukkaa apupuikolle työn eteen, neulo seuraavat 2 silmukkaa oikein, neulo apupuikon silmukat oikein, neulo 2 nurin. Toista kerroksen loppuun. 

Toista kerrokset 1 - 6 vielä 3 kertaa jolloin varressa on 4 palmikonkiertokerrosta. 

Neulo vielä 2 kerrosta 4 oikein, 2 nurin.

Siirrä neljännen puikon 2 ensimmäistä silmukkaa puikolle 3 sekä toisen puikon 2 ensimmäistä silmukkaa puikolle 1. 

Kantapää neulotaan 1 ja 4 puikoilla ja näin sivupalmikot jakautuvat kantapäähän ja jalkapöytään. Toki voit alusta asti jakaa silmukat näin, itse tykkään tehdä palmikonkierrot edellä kuvatusti. 

Kantalappu neulotaan vahvennetulla neuloksella. Neulo ensin 4 puikon silmukat puikolle 1 oikein.

Käännä työ. 

1 KRS. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, lanka työn edessä. Neulo seuraavat 23 silmukkaa nurin.

2 KRS. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, lanka työn takana, neulo seuraava silmukka oikein. Toista kerroksen loppuun.

Toista kerrokset 1 ja 2 vielä 11 kertaa. Neulo vielä kerros 1.

Kantalappu neulotaan myös vahvennettuna.

Nosta 1 silmukka nurin neulomatta, lanka työn takana, neulo seuraava silmukka oikein. Jatka kunnes jäljellä on 9 silmukkaa. Neulo 2 silmukkaa kiertäen oikein yhteen.

Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, lanka työn edessä, neulo 6 silmukkaa nurin, 2 silmukkaa nurin yhteen.

Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, lanka työn takana, 6 silmukkaa oikein, 2 silmukkaa kiertäen oikein yhteen.

Jatka kunnes jäljellä on keskimmäiset 8 silmukkaa, neulo vielä nämä silmukat oikein.

Nosta kantalapun reunasta 13 silmukkaa ja neulo ne oikein.

Jalkapöydän päällä jatkuu palmikkokerrat näin.

Neulo 2 oikein, 2 nurin, *4 oikein, 2 nurin* toista*-* vielä 2 kertaa, 2 oikein.

Nosta kantalapun toisesta reunasta 13 silmukkaa ja neulo ne oikein. Neulo vielä kantalapun 4 silmukkaa oikein tälle puikolle. 

Kiilakavennukset tehdään joka toisella kerroksella, ensimmäisen puikon viimeiset 2 silmukkaa oikein yhteen ja neljännen puikon 2 ensimmäistä silmukkaa ssk. Voit myös tehdä ylivetokavennuksen jos ssk ei mieluinen. Ssk = nosta 1 silmukka oikein neulomatta, nosta toinen silmukka oikein neulomatta, siirrä takaisin ja neulo kiertäen oikein yhteen.

Kavenna kunnes jalkapohjan puikoilla on kummallakin 12 silmukkaa. Jalkapohjan silmukat neulotaan oikein.

Jatka kunnes olet jalkapöydän päälle tehnyt vielä 7 palmikonkiertokerrosta sekä 2 kerrosta lisää. 

Seuraavat 5 kerrosta kaikilla silmukoilla oikein.

Kärkikavennukset. Olen käyttänyt nauhakavennusta mutta voit käyttää haluamaasi tapaa.

Neulo 9 silmukkaa oikein, ssk, 1 oikein. Seuraava puikko 1 oikein, 2 oikein yhteen 9 silmukkaa oikein. Toista kerros loppuun.

Toista kavennuksia kunnes kullakin puikolla jäljellä 2 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi. Päättele työ ja neulo toinen sukka samalla tavalla. 

Jos ohjeessa jotakin hassua niin voit kysyä neuvoa!

Vuonolaiset

 

Sain pyynnön tehdä lämmin villapaita. Juurikaan muuta speksiä ei ollut kuin koko M ja instasivultani näytetty pienen tytön erämaapaita, että tuon tyylinen. 

No heti ajattelin Vuonolaisia, tuon kun olen halunnut tehdä. Halusin käyttää paitaan Drops Nord lankaa, koska alpakka, ja vähän jännäsin että kuinka saan silmukkatiheyden sopimaan. Onneksi lanka kaksinkertaisena oli minun käsialalla juuri tuo tiheys mikä mallitilkussakin on.

Sitten pohdin värejä, kunhan ei kuulemma ihan pinkkiä ole. Ajattelin että yhdistämällä 3 eri harmaata, niin voisi tulla aika harmonisen kaunis paita. 

Tuumasta toimeen ja tuli kyllä aika nätti paita. Harmitti kun ei ole itselle! 

Tämä oli kolmas Linka Neumannin suunnittelema paita jonka olen tehnyt. Saa nähdä koska kerkiän itsellekin tekemään. 

Tammikuu olikin aika vauhdikas kuu neulomisen saralla. Kolmet sukat ja paita tulivat valmiiksi ja pitsivillatakin alkukin on jo hyvällä alulla.

No, villatakki ei kovin lujaa taida edistyä kun tänään aloin laittamaan mattoloimea puihin. 

Loimi on kierretty tukille ja laitettu niisintäkuntoon. Niisimisen taidan aloittaa vasta ylihuomenna, sillä huomenna kässäilen siskon kanssa ja meinaan aloittaa tekemään sukkia aikas kivanvärisestä seiskaveikasta, johon tänään kaupassa törmäsin. 

Näistä tulee sukat siskon tytönpojalle, jonka lempiväri on oranssi. Taidan ehkä laittaa palmikoita, jää nähtäväksi!

Kuulumisiin!

Sukkahulinaa

 

Sain joululahjaksi Fazer x Novita jouluneulontaboksin. Herkut söin jo ennen kuin ehti kissaa sanoa ja sen jälkeen tutustuin tuohon ohjevihkoseen, jossa ohje naisten, miesten ja lasten sukkiin. Sukat on suunnitellut Minttu Wigberg. 

No tietystikin halusin tehdä itselleni sukat, kun en mukamas ollut pitkään aikaan itselleni sukkia tehnytkään. Hyvin tehty ohje niin sukat valmistuivatkin nopeasti. 

Lankaa oli vielä paljon jäljellä ja ajattelin että teenpä sitten miehellenikin sukat. Miehen sukkiin hain omasta varastosta kantapäihin ja kärkiin lisää lankaa, sillä ihan kokonaan ei enää kaikki värit olisi muuten riittäneet. Jalkaterän karkkeihinkin vaihdoin värit toisinpäin, tosin kun sukat tulivat valmiiksi niin ajattelin että olisi lanka riittänyt ohjeen mukaisiin karkkeihinkin. Anyway tuli hällekin kivat sukat.

Lankaa jäi vielä jäljelle niin että niistä tekisi vielä vaikkapa lapaset. 

Tässäpä vielä kuva tuosta boksista.

No oikeastaan näiden sukkien välissä tein tyttärelle timanttisukat. Olin tehnyt tuon pienen erämaapaidan ja nuo Teeteen Salla-langat pyörivät siinä lankakorissa niin houkuttelevasti, joita olin siihen käyttänyt.

Ihan oli pakko antaa puikkojen vaan heilua ja katsoa mitä siitä syntyy. No aika söpöt sukat tuli. Varteen laitoin vielä kolvilla strasseja timanteiksi. 

Nytpä onkin puikoilla välillä paitaa, vuonolaiset tulossa. 

Oma pitsivillatakinalku lepäilee lankakorissa ja lepäilee siellä kai tovin sillä tuon vuonolaispaidan jälkeen ajattelin pitkästä aikaa mennä kangaspuiden kimppuun. Mattoloimi saapui alkuviikosta enkä malttaisi että pääsisi matonkudonnan alkuun. 

Erämaa paita pikkuiselle

Ihastuin tuohon Linka Neumannin Erämaa paitaan heti kun sen ensimmäisen kerran näin. Siitä asti olen ajatellut että sen itselleni teen. No enpä ole ehtinyt. 

Sain pienen tytön pyynnön, että josko hälle tekisin punaisen villapaidan. Lisätoiveena oli vaaleanpunainen ja lila. Selailin neulekirjojani ja pohdiskelin mallia ja sitten muistin, että erämaasta on myös lasten versio. 

Päätin tehdä tuon erämaan. En lähtenyt lankakaupoille, sillä lankavarasto on päässyt paisumaan aika suureksi. Punainen lanka on Sandness garnin Sisua kaksinkertaisena ja muut värit, vaaleanpunainen ja molemmat ruskeat, Teeteen Sallaa. Lilan väritoiveen vaihdoin noihin ruskeisiin. 

Tulikin aika kiva paita. Sopii saajalleen kivasti ja oli pikkuisen kasvunvaraakin niin ei jää heti pieneksi.

Ehkä vielä joku päivä kerkiän tuon itsellekin tekemään, tuosta kun on aika kiva villatakkiversiokin. 

Nyt on työn alla pitsivillatakki ja sain joululahjaksi Novitan joulusukkapaketin niin tuosta on valmistumassa aika kivat sukat.

Neulomisiin!

Joululahjavillapaidat

 

Ostin jo muutama vuosi sitten Birger Bergen norjalaisia neuleita kirjan. Tuossa kun oli mahdottoman hienoja malleja ja ajattelin että ehdottomasti pitää tehdä tästä jokin neule. 

No aika sitten kului kun ainahan sitä on miljoona muutakin juttua mitä haluaa tehdä. 

Syksyllä ajattelin että teenpä tyttärelle ja vävylle villapaidat joululahjaksi ja ajattelin että teen juurikin tämän mallin. 

Langaksi valikoin Drops Nord langan, tuo kun on osoittautunut kestäväksi ja on ihanan pehmeä, alpakkaa kun sisältää. Kysyin tyttäreltä väritoiveet kertomatta kuitenkaan mitä teen, taisi hän kuitenkin arvata. 

Syksy siinä vierähti kun kolmosen puikoilla näitä tein. Raglankavennuksia piti vähän laskeskella uusiksi johtuen eri langasta kuin ohjeessa. Muutama sarjamaratonkin tuli katsottua kun telkkarin ääressä näitä tein. 

Tuli kyllä aika hienot paidat ja olivat vielä sopivan kokoisetkin. 

Kirjahyllyssä on vielä monta neulekirjaa joista on pitänyt jotakin neuloa, mitähän sitä seuraavaksi valmistuu?

Euclid-sukat

 Eikös ole ihanaa saada uudet sukat jalkaansa?

Ostin Villan voimaa tapahtumasta viime vuonna Skeinfinityn ihanaa Ohkanen merinosukkanen lankaa. Tuossa on superwash merinoa 75% ja nylonia 25%. Väri aivan ihana punaisenkirjavaa = Sammumaton. Vyyhdissä on 100 grammaa lankaa ja metrejä 425.

Tämän langan ostin ihan itseäni varten.

Malliksi valikoin Euclid-sukat. Tein jo useampi vuosi sitten (2017) ensimmäiset sukat tuolla mallilla ja siitä asti on tehnyt mieli tehdä toiset.

Ensimmäiset olivat Regian Fluormaniaa kelta-vihreänä. Ne tein 2.5 puikoilla mutta nyt otin puikoiksi 2.0.

Nämä tehdään niin että ensin neulotaan resorit ja siitä eteenpäin neulotaan kolmioita ulkokehältä sisään neuloen, seuraava kolmio poimitaan osittain edellisestä kolmiosta ja loput silmukat luodaan. 

Laitoinpa vielä muutaman kuvan sukkien tekovaiheesta. 

Ihan vielä ei ole tarvinnut näillä helteillä sukkia jalkaan kiskoa, mutta syksyllä sitten.

Nyt vielä nautitaan kesäkeleistä, lomakin vasta edessäpäin.

Mukavaa loppukesää lukijalle!

Palmikkopipo

 

Tyttärellä on ollut kaupasta ostettu ohut palmikkopipo ja hän pyysi että josko tekisin hänelle uuden kun tuo jo alkoi olemaan aika vanha ja kerran sen olen jo korjannutkin.

Tuumasta toimeen. Olin tehnyt sukkia joissa oli palmikoita ja arvelin että tuo samanmoinen mallikerta sopisi pipoon vallan mainiosti.

Langaksi tyttären pipoon valitsimme Rouva Silmusolmun säihkysukkista, ihanaa harmaata kimalluksen kera. 

Puikoiksi otin pyöröpuikot nro 2,5 ja sukkapuikot samaa kokoa. 

Tässäpä ohjetta

Mallineule =

5 kerrosta = 2 oikein, 2 nurin, 4 oikein, 2 nurin.  

6. kerros = 2 oikein, 2 nurin, 2 s apupuikolle työn TAAKSE, 2 oikein, apupuikon silmukat oikein, 2 nurin 

Luo 140 silmukkaa ja yhdistä pyöröksi.

Kudo joustinta 1 oikein, 1 nurin 10 cm.

Lisää viimeisellä joustinkerroksella 20 silmukkaa tasavälein = 160 s  ( 7 silmukan välein)

Aloita mallineule. Kun työn pituus on 24 cm ja seuraava kerros on palmikonkiertokerros, aloita kavennukset.

Kavennuskerros

2 oikein, 2 nurin, 2 s apupuikolle työn TAAKSE.        Kudo seuraava silmukka apupuikon ensimmäisen silmukan kanssa oikein yhteen. Tee samoin seuraavan silmukan kanssa. 2 nurin. Toista kerros loppuun asti, työstä kaventuu 32 s. Jää 128 s.

Kudo 2 kerrosta 2 oikein, 2 nurin.

Kavennuskerros

2 oikein, 2 nurin yhteen. Työstä kaventuu 32 s, jää 96 s.

Kudo 2 kerrosta 2 oikein, 1 nurin

Kavennuskerros

Siirrä 3 silmukkaa apupuikolle työn TAAKSE. Kudo seuraava silmukka apupuikon ensimmäisen silmukan kanssa oikein yhteen. Tee samoin seuraavan silmukan kanssa. Apupuikon silmukka nurin, 1 nurin. Kaventuu 32 s. Jää 64 s.

Kudo 2 kerrosta 2 oikein, 2 nurin

Kavennuskerros

2 oikein, 2 nurin yhteen. Kaventuu 16 s, jää 48 s.

Kavennuskerros

2 oikein yhteen, 1 nurin. Kaventuu 16 s, jää 32 s.

Kavennuskerros

2 oikein yhteen. Kaventuu 16 s, jää 16 s.

Katkaise lanka ja pujota 2 x silmukoiden läpi. Päättele langat. 

Omaan vihreään pipooni valitsin langaksi Drops Nord langan, tuosta alpakasta kun tykkään ja lanka on osoittautunut kestäväksi. 

Purkkivärjäystä

Tämän vuoden käsityötekniikkana on värjäys luonnonväreillä. Taitoliitto järjesti Värjätään yhdessä tapahtuman jossa värjätään bioroskilla lankoja. Ohjeet oli tehnyt Anna-Karoliina Tetri. 

Innostuimme tästä neljän naisen voimin. Keräsimme lasipurkkeja ja tilasimme alunaa. Ensimmäiseen purkkiin tuli sipulin kuoria. Laitoimme keltasipulin ja punasipulin kuoria. 

Sipuleista alkoikin melko äkkiä irtoamaan väriä. Lankojen piti antaa muhia purkissa 4 viikkoa.

Langoiksi olimme valinneet kuka mitäkin. Villasekoitelankaa, täysvillaista, merinoa. Oli kiva seurata miten värit kunkin langan kanssa käyttäytyivät. 

Tästä ensimmäisestä erästä ehdottomasti kaunein oli ystäväni keltasipulilla marinoima merinolanka.

Seuraavaan purkkiin kuivatimme mandariinin ja kiivin kuoria sekä viinirypäleiden rankoja.

Kolmas purkki olikin haastava, koska tuohon tuli avokadoa eikä meistä moni sitä niin kovin paljoa käytä. Avokadopurkkiin ei tarvittu alunaa. 

Neljänteen purkkiin saikin sitten käyttää kaapin perukoille unohtuneet teet. Se olikin sitten viimeinen ohje. 

Näitä oli niin hauska seurata ja vertailla millainen väri tuli mihinkin lankaan. Avokadosta tarttui todella vähän väriä ja osa vähän kiehautti lientä niin tuo väri tuli voimakkaammin esille. 

Päätimme jatkaa värjäilyjä, koska tämä on vaan niin kivaa. Laitoin itse vielä punasipulin kuoria muhimaan koska halusin myös vihreää lankaa, itselläni kun oli ollut keltasipulin kuoria ensimmäisessä purkissa.

Tuosta tulikin mukavan vihreää. Ystäväni laittoi myös vielä punasipulipurkin ja hänen langastaan tuli ehdottomasti kaikkein kaunein näistä kokeiluista. Hän laittoi purkkiinsa kaksinkertaisen määrän lankaa eikä hölskyttänyt purkkia ollenkaan. Voi miten monta eri vihreän sävyä langasta löytyi! 

Aiomme jatkaa värjäilyä. Ystävilläni on purkissaan lepänkäpyjä ja hibiscusta. Jännä nähdä mitä niistä purkeista tulee ulos.

Mielen lukkoja

Mulla oli nuorempana haave että musta tulee kirjailija. 

Kerroin siskoilleni iltaisin satuja ja saduista teinkin ensimmäisen kirjani itse. Ihan vaan paperisen ja kuvitinkin itse. Ensimmäinen satu oli nimeltään Lapsi Mölyapina, muistan että hällä oli Täti Kirahvi ja Setä Paviaani ja tuo täti häntä läimäytteli. Jotakin tämä lapsi siinä etsi mutten muista mitä. 

Loppuja satuja kirjasta en muista ja niinhän siinä sitten kävi että ollessani siinä 25 ikäinen, heitin koko jutun roskiin kun ajattelin sen olevan vähän turhuuksia enkä siihen aikaan osannut arvostaa tekelettäni Katja-tädin kootut sadut.

En ole koskaan lakannut tuota tarinointiani. Tarinat on muuttaneet muotoaan itseni kasvaessa ja ne elävät pään sisällä. Ne eivät vain sieltä tule ulos. Ei sitten millään. 

Aloitin tämän blogin harjoitellakseni kirjoittamista ja opetellakseni itseni ilmaisua. No ei tuo ole kovin hyvin mennyt. En ole saanut itseäni kirjoittamaan ja oikeastaan en enää tuosta kirjailijan urasta haaveilekaan. Kaikkien haaveiden ei pidäkään toteutua. 

Jatkan siis itselleni tarinointia. Viimeisimmässä tarinassani seikkailee rikas tyttörukka, joka lapsena joutui sieppauksen uhriksi ja pääsi vapaaksi oveluutensa ansiosta ja raahautui puolikuolleena ihmisten ilmoille. Nyt hän on jo monen mutkan kautta kasvanut aikuiseksi ja työskentelee yksityisessä rikoslaboratoriossa joka tutkii kadonneiden ihmisten tapauksia. Hän on juuri paljastanut suuren kidutus/sieppaus-vyyhdin joka on tapahtunut kirkossa. Kirkon kellarissa oli vielä 4 naista elossa sellissä, alttarilta löytyi verijälkiä sillä siinä niitä naisia oli kidutettu ja tapettu. Ja hirveintä, papin oma tytär joka katosi vuosia sitten. Hän löytyi melkein kuolleena, puisesta laatikosta papin sängyn alta. Hän oli elänyt vuosia laatikossaan saaden vettä ja ruokaa jos muistettiin, hän on luurankonainen. Hänen toipumisessa on juuri alkanut mutta pelkäänpä ettei hän puhu enää koskaan.

No, näitä tarinoin itselleni iltasaduksi. Toimii mulle. Pysyköön päässäni kun ei uloskaan tule.

Kevät

 

Kevät on lempivuodenaikani. Samalla kun luonto heräilee henkiin, tuntuu kuin itsekin jotenkin heräisi, virkistyisi. 

Odotan ensimmäistä lenkkipolulta löytyvää leskenlehteä, kiurunkannuksia, valkovuokkoja. Puhumattakaan kieloista.

Kevätlintuni palaa aamuisin livertämään sulosointujaan pihapuuhun ja muutkin linnut palailevat. Haltioituneena seurailee ensimmäistä kurkiauraa tai joutsenauraa.

Jäät lähtevät joesta ja koski alkaa taas kohista. Mieli kääntyy tuleviin kalastusreissuihin. 

Odotan pääseväni pihalle myllertämään, jotain uutta aina mielessä. 

Tätä viikonloppua on vietetty leikkaamalla kuusiaita, katkaisemalla kohlon näköiset vuorimännyt ja rujot Terijoen salavat maata myöden poikki. 

Haravointia saa vielä hetken odottaa maan ollessa vielä niin märkä. 

Odottelen jo innokkaana kun ensimmäiset kasvit alkavat kohota kukkapenkeistään. Pitäisikös laitella jotain uutta niihin kasvamaan tai vaikka ihan uusi kukkamaa?

Ihanaa kevättä ja kesän odotusta!

Henna Charlotta 12.7.1990 -9.3.2009

Kuolleiden lasten muistopäivä 23.9.

Tänään on pyörinyt mielessä niitä raskaampia juttuja. Joista ei juuri viitsi edes puhua. Puhun kyllä muuten Hennasta mutta ne paskemmat jutut on jääneet vähemmälle.

Henna sai syöpädiagnoosinsa 12-vuotispäivänsä kynnyksellä. Hennalla oli ollut kipuja jo varmaan puolisen vuotta ja lääkäri määräsi buranaa, buranaa ja enemmän buranaa kasvukipuihin. Tyttö alkoi olla väsynyt ja ruokahaluton ja kun nousi korkea kuume niin kävimme päivystyksessä ja siellä häneltä otettiin verikokeita. Verinäytteessä oli jotain poikkeavaa ja jouduimme tyksiin tutkimuksiin.

Muistan sen hirveän hetken kun meidät pyydettiin lääkärin toimistoon Hennan jäädessä potilashuoneeseen odottamaan. Arvasin että nyt on tulossa jotain kurjaa kun pyydetään erikseen. Lääkäri kysyi tiedämmekö mitään leukemiasta. Hennalla oli akuutti lymfoblastileukemia.

Tyttö pieni, siitä se hirveä ruljanssi sitten alkoi. Seuraavana päivänä leikkaussaliin jossa asennettiin infuusioportti solisluun alapuolelle.

Muistan kuinka helpottunut olin kun se ensimmäinen sytostaattitiputus aloitettiin, tuli olo että nyt alkaa paraneminen. No, sytostaatteja tulikin sitten roppakaupalla pari vuotta ja ne karseat sivuvaikutukset. Puhumattakaan niistä luuydinkoepäivistä. Henna oli aina pelännyt oksentamista ja hän voi todella pahoin. Pahoinvointilääkkeet ei oikein tahtoneet tehota. Tasapainovaikeudet, käsien vapina, kivut.  Hiukset lähtivät monta kertaa ja välillä hänelle kasvoi kiharat ja toisinaan suorat hiukset. 

No, tulihan sieltä sitten paraneminenkin. Hetken hän sai elää normaalia nuoren naisen elämää. Kunnes tuli päivä jolloin häneltä poistettiin se infuusioportti kontrollin yhteydessä. 

Arvaattekin kai että syöpäsolut oli palanneet. Seuraavana päivänä sitten laitettiinkin uusi infuusioportti leikkauksessa.

Alkoi luuytimen tuhoaminen ja valmistautuminen kantasolusiirtoon. Mukaan tuli sädehoito. Menin Hennan kanssa siihen ensimmäiseen sädetyskertaan. Näin hänet ikkunasta, en jotenkin kestänyt sitä. Mies kävi nuo muut sädetyskerrat hänen kanssa. Hennalle löytyi hyvä luovuttaja ja siirto sujui hyvin. Oli taas toivoa.

Luovuttajan solut olivatkin sitten liian samanlaisia Hennan omien solujen kanssa ja sieltä ne leukemiasolut taas putkahtivat esiin.

Hennalle päätettiin tehdä toinen kantasolusiirto huonomman luovuttajan soluilla. Voi kunpa olisin tiennyt mitä tuleman pitää, olisin kieltänyt tämän.

Toisen kantasolusiirron jälkeen ei päästy enää tilanteeseen ettei jäännöstautia olisi ollut. Alkoi tasapainottelu hyljintäoireiden ja leukemiasolujen lisääntymisen estämisen välillä. 

Viimeinen puoli vuotta oli yhtä helvettiä. Hennalle tuli hyljintäoireina kipeitä haavoja iholle. Pahimmillaan mulla meni työpäivän jälkeen 3 tuntia siihen kun puhdistin haavat ja laitoin uudet siteet. Lopulta oli mentävä tyksiin kun multa loppui voimat. 

Sitten kävi se paha mitä oltiin pelätty. Leukemiasolut levisivät vereen. Mitään ei enää ollut tehtävissä. Henna halusi kotiin saattohoitoon.

Niin sitten tulimme kotiin. Saimme morfiinipumpun Syöpäyhdistyksen kautta. Eipä tuosta muuten olisi mitään tullutkaan. 

Mä olin paniikissa suurimman osan aikaa. Meille oli kerrottu mitä saattaa tapahtua kuoleman hetkellä. Pelkäsin kauheaa kuolemaa ja sitä että joudun luopumaan tyttärestäni. Mietin elämän kesken jäämistä ja kaikkea mitä hän ei koskaan saa kokea.

Kauheaa kuolemaa ei onneksi tullut. Henna nukkui pois rauhallisesti. 

Näitä olen muistellut tänään. Harvemmin palaan näihin muistoihin kun on niin paljon ihania muistoja mutta väistämättä nämäkin välillä mieleen tulee. 

Välillä kuulen että näistä pitää päästä yli. Absurdia. Miksi mun pitäisi päästä yli tyttäreni elämästä ja kuolemasta. Se on osa minua. Asian kanssa pitää vaan oppia elämään. Ajan kuluessa on helpompaa mutta kyllä niitä vaikeita päiviä tulee edelleen. 

Kaipaan häntä.

Jokaikinen päivä.

Kaarrokehuppari

 

Mulla oli ollut jo pitkään hinku suunnitella ja tehdä kaarrokepaita. Alun perin olin kyllä haaveillut tekeväni jonkun Linka Neumannin neuleen mutta kun kaikki ovat niitä tehneet niin intoni lopahti. Tosin kyllä se punainen vuonolaiset paita jossain alitajunnassa majailee.

Olin ostanut viime kesänä Drops Nord lankaa kokeiluun ja ajattelin että laitankin niitä nyt sitten tähän paitaani kun oli niin mukavan pehmoisen oloista, alpakkaa kun tuossa on.

Löysin pinterestistä jonkun lisäyskaavion jossa oli luisuharteisille ja rintaville yms. omat lisäyskohdat jotta paidasta tulisi istuva. Tein mallineuleen ja mittailin suurinpiirtein minkä kokoisen paidan teen. Sitten pitikin vähän tehdä laskutoimituksia.

Kuvioita sommittelin tehdessäni. Halusin sydämiä ja aaltomaisia raitoja. Ikäänkuin raidat olisivat tanssineet sydänten sykkeessä.

Kun pääsin kaarrokkeen loppuun en oikein tykännytkään noista aaltoraidoista. Päätin kuitenkin antaa olla, kokonaisuutena kuitenkin ihan ok. 

Sitten pitikin miettiä että mitäs niihin hihansuihin? Päädyin sydänraitoihin ja helmaan pitkän pohdinnan jälkeen valikoitui samat sydänraidat. 

Sitten tulikin ajatus hupusta, kyllähän se nyt selkeästi tarvitsi hupun? Enkä ole aikoihin tehnyt hupullista paitaa. No sepä sitten vielä, päättelyt ja kuosittelut ja paita olikin valmis.

Tästä tuli kyllä melkoisen kiva ja lämpöisen oloinen huppari. Pääsee kyllä ahkeraan käyttöön.