lauantai 14. helmikuuta 2026

Kraakkulassa tapahtuu 6

 Utopia oli lukenut lehdestä jo jokin aika sitten, että tivoli Cirquee oli tulossa lähiseudulle. Hän oli puhunut asiasta Magdalle. He miettivät, että Gunhilde varmasti haluaisi päästä sitä katsomaan. 


Yhtenä iltana, takkatulen lämpöisessä loimotuksessa, he puhelivat asiasta kolmisin. Gunhilde oli aivan innoissaan ja niin he päättivät, että pitihän sinne sitten mennä kunhan tuo kylille saapuisi. 

Nyt tuo päivä oli vihdoin saapunut. Niin Wilbur, Magda, Utopia ja Gunhilde lähtivät matkaan. Butler jäi kotia vartioimaan. 


He kiertelivät tivolialueella katselemassa kojuja. Magda ja Wilbur menivät yhdessä maailmanpyörään. Sieltä olikin hienot näkymät ympärillä oleviin maisemiin. He ajelivat maailmanpyörässä monta kertaa peräjälkeen. 

Utopia ja Gunhilde olivat menneet karuselliin, heistä se oli niin hauska. Karusellin jälkeen Gunhilde huomasi ampumakojun ja pitihän hänen päästä ampumaan. Hän ampuikin hyvin ja voitti kojusta päävoittona olleen nallen. 

Illan myötä oli tullut aika sirkusesityksen. Wilbur, Magda, Utopia ja Gunhilde menivät sisään sirkustelttaan. He menivät istumaan pitkille puupenkeille 

Sirkusteltta oli hämmästyttävän korkea. Areenalle tuli toinen toistaan merkillisempiä eläimiä, välillä esiintyivät tulitaiteilijat. Gunhilde henkäisi kun yksi heistä nieli palavaa miekkaa. Magda sanoi heti hänelle, että tuota ei sitten kokeilla kotona. Hän arvasi, että juurikin sitä oli Gunhilde ajatellut.

Klovnihassuttelijoiden jälkeen oli strapetsitaiteilijoiden vuoro. Yleisössä kävi välillä kohahdus, koska taiteilijoiden esitys oli niin hurja.

Esitysten välissä areenalle astelivat maailman vahvin mies ja nainen, he kantoivat välissään jonkinlaista häkkiä. Häkin sisällä oli pikkuruinen nainen. Nainen näytti kovin surulliselta ja ikäänkuin pyysi apua.


He pohtivat mitä pitäisi tehdä. Nainen näytti niin kovin hätääntyneeltä. Päätettiin, että nainen pitäisi pelastaa. He lähtivät kotiin suunnittelemaan miten pelastusoperaatio toteutettaisiin.

He kävivät muutaman päivän ajan tarkkailemassa aluetta ja selvisi, että suurin osa alueen henkilöstöstä nukkui aamupäivin. 

Pelastusoperaatio alkoi hahmottua. Wilbur kävi hakemassa isältään lainaksi auton, jotta he pääsisivät nopeasti pakenemaan paikalta 

Aamun turvin lähdettiin liikkeelle. Wilbur odotti valmiina auton ratissa, Magda ja Gunhilde tarkkailivat ympäristöä. Oli sovittu tietynlaisesta varoitusvihellyksestä mikäli vaara uhkaisi. Utopia hiipi hakemaan pientä naista. Hän löysi häkin melko nopeasti ja pyysi tätä nopeasti hyppäämään kantamaansa säkkiin. Hämmästynyt ja vapiseva nainen teki työtä käskettyä ja Utopia hiipi takaisin autolle säkkinsä kanssa. Utopia oli valittu tähän rooliin, koska yllätetyksi tullessaan, hän olisi voinut syödä silmillään yllättäjän muistot.


Kaikki ahtautuivat takaisin autoon ja ajoivat nopeasti pois. 


Vasta kotona Utopia avasi säkin ja päästi tärisevän pienen naisen ulos. Nainen katseli hämääntyneenä ympärilleen, hieman pelokkaasti. 


Nainen käärittiin Magdan villahuivin sisään lämmittelemään ja Utopia, Gunhilden kanssa, piti tälle seuraa. Kananenkin tuli ihmettelemään, että kuka tämä pikkuinen oli. 


Magda meni keittämään lämmintä puuroa naiselle. Syötyään vatsansa täyteen, yhä kääriytyneenä huivin sisään, naista alkoi nukuttaa. Tämä kävi nukkumaan sohvalle. Muutkin menivät nukkumaan, sillä he olivat vuorotellen päivystäneet monta päivää ja yötä tivolialueella ja olivat urakasta melko uupuneita. Talo täyttyi hiljaisesta tuhinasta ja ajoittaisesta kuorsauksesta. 



Mutta jotakin oli seurannut heidän vanavedessään. Tuo jokin oli kammottava Klovnin henki. Hänen suunsa ja vaatteensa olivat tahriintuneet kuivuneeseen vereen.

Klovni oli heti sisään tultuaan hyppinyt "tervetuloa"-maton päällä, sillä matto komensi häntä lähtemään pois. Se oli viskellyt mattoa aulassa. 











Klovni oli hiiviskellyt talossa ympäriinsä. 


Se oli katsellut nukkuvaa Wilburia ja Magdaa.


Se oli käynyt haistelemassa Magdan taikajuomia.


Se oli yrittänyt pelotella pientä nukkuvaa naista, mutta tämä oli niin sikeässä unessa ettei tuohon herännyt.


Se oli käynyt ullakolla räpeltämässä Annabellen kopin lukkoja, muttei saanut niitä auki. Onneksi.


Keittiössä se oli koettanut saada käsiinsä Magdan keräämät myrkkysienet jääkaapin päällä olevasta rasiasta.


Lopulta se oli vaeltanut kellariin, jossa se oli saanut vastaansa raivokkaan Nunnan. Tälläistä ei Klovni ollut ennen kokenutkaan. Nunna kävi tämän kimppuun.


Ei aikaakaan kun Klovni oli likistetty lattiaan Nunnan messutessa tälle. 

Nunna ei sietänyt tämmöisiä kammotuksia, muttei ollut tajunnut itsekin olevansa aika kammotus.

Sinne jäi Klovni kellarin hämäriin Kraakkulan kanssa Nunnan terrorisoitavaksi.

Viikkojen kuluessa Wilbur remontoi pienelle naiselle vintille oman huoneen. Vintti oli niin pieni ja matala, ettei heille ollut sille muuta käyttöä. Nyt se sopisi hyvin pikkuruisen omaksi kodiksi. 



Magda ja Utopia olivat käyneet hakemassa pieniä kalusteita ja olivat löytäneet jopa pienen ompelukoneenkin. Nainen oli kertonut pitävänsä ompelemisesta. 



Gunhilde ja Kananen olivat, muiden puuhatessa, pitäneet seuraa pienelle. 

Pikkuhiljaa tämä pieni nainen oli rauhoittunut eikä enää pelännyt. Hän oli ymmärtänyt, että hänet oli pelastettu. Alkuviikkojen aikana hän ei ollut edes puhunut. Ensimmäisinä sanoinaan hän oli kertonut olevansa Sabina nimeltään. 



Sabina oli jo kolmas, jolle Wilbur ja Magda olivat antaneet kodin.



sunnuntai 21. joulukuuta 2025

Kraakkulassa tapahtuu 5

 Kraakkulassa oli viime aikoina ollut hyvin levottomia öitä. 

Kraakkula oli ryöminyt kellarinsa lattialla, rottia etsien, kun oli kuullut kaivosta outoa ääntä.


Hän oli kiiruhtanut peloissaan takaisin arkkuunsa. Tämä oli toistunut jo monena yönä. Yö yöltä äänet olivat voimistuneet. Lopulta Kraakkula oli sulkeutunut tiukasti arkkuunsa. Häntä oli alkanut kovasti pelottaa. 

Tänä yönä Kraakkula oli kuullut kuinka jokin oli noussut kaivosta. Hän oli tuntenut hyytävän kylmyyden ja kuullut kuinka tuo jokin oli lipunut pitkin hänen arkkuaan.


Kraakkula oli hipihiljaa ja hetken kuluttua tuo outo oli lopulta palannut takaisin kaivoon. 

Seuraavana yönä tuo oli jälleen tullut ulos kaivosta. Kraakkula peitti korvansa käsillään, mutta kuuli silti tuon liikkuvan kellarissa. Äkkiä kellarin ovi narisi ja tuo oli luikahtanut ulos pimeään yöhön. 


Gunhilde heräsi tunteeseen kuin jokin kylmä olisi pyyhkäissyt hänen yltään. Oli pimeää, niin hän ei nähnyt mikä tuon oli aiheuttanut. Kuitenkin hän kuuli rahinaa, ikäänkuin joku olisi liikkunut lattialla. Pian ovi raottui ja kylmyys ja rahisevat äänet poistuivat.


Gunhildeä hytisytti. Hän ei ollut heikkohermoinen, niinpä hän käpertyi peittonsa alle mukavaan asentoon ja nukahti.


Tuo jokin outo palasi kaivoon, ainakin tänä yönä. 

Aamulla Gunhilde herätessään huomasi lattiallaan lojuvan pitkiä mustia hiuksia.


Mistä ihmeestä nuo olivat tulleet? Äkkiä hän muisti yöllisen kokemuksen. Kuka tai mikä tuo öinen vieras oli ollut?  Gunhilde keräsi hiukset ja lähti näyttämään niitä talon väelle.


Magda oli juuri tullut aulaan, aikeenaan mennä keittämään aamukahvia. Gunhilde näytti tälle hiuksia. Hän kertoi yöllä heränneensä hyytävän tuntemukseen, sekä kuullut jonkin rahisevan lattialla. Nyt olivat hiukset olleet lattialla.




Wilburkin saapui ihmettelemään hiuksia. Utopia oli ullakolle kuullut hälinää ja tuli myöskin katsomaan, että mistä oli kyse. 

Butler luuli, että jokin oli vialla ja saapui nopeasti paikalle. 

Niin he sitten siinä aamun tunteina pohtivat yhdessä, että kenenkähän hiuksia ne olivat ja mistä tuo olio oli Gunhilden lattialle tullut. 

Päätettiin odottaa josko tuo vierailija tulisi uudestaan.


Kraakkula oli monena yönä kuulostellut, tiukasti suljetussa arkussaan, kuuluiko kaivosta ääniä. Oli ollut aivan hiljaista, oudot äänet olivat vaienneet. Vain hämähäkit sipsuttivat pitkin seittejään.


Kraakkula raotti varovasti arkkuaan ja kurkisti ulos. Hiljaista oli.

Hän lipui ulos arkustaan ja ryömi kaivolle. Hän kurkisti kaivoon, josko siellä näkyisi jotain. Ei hän kuitenkaan nähnyt mitään ja kurkisti vielä syvemmälle. 


Voi ei, Kraakkula putosi kaivoon. Sinne hän mätkähti pohjalle asti, niin että vesi vain loiskui.

Kraakkula ponnisteli ja pinnisteli päästäkseen ylös. Hänellä ei oikein ollut voimia kun ei ollut raukka ruokaillut pitkään aikaan.


Puolen yötä siihen meni, mutta viimein hän pääsi ylös kaivosta. Eipä hän kaivosta muuta löytänytkään kuin vettä. 


Mitä hän näkikään kun hän lipui jälleen arkulleen. Lihava rotta oli käynyt nukkumaan hänen arkkunsa viereen. Oi mikä ihana ja lämmin veriateria häntä odotti. Kraakkula iski hampaansa rottaan. 


Tyytyväisenä hän lipui takaisin arkkuunsa. Nyt hän jaksaisi unelmoida Vamppiksen käynnistä. Kumpa tuo ihana vampyyrityttö tulisi vielä uudestaan.


Magda heräsi kun joku messusi heidän sänkynsä vieressä. Ei ollut totta!



Nunna oli jälleen palannut. Tuo leijui heidän sänkynsä yläpuolella ja sylki suustaan tulikivenkatkuista saarnaa. Nyt kyllä riitti!

Magda hyppäsi ulos sängystään. Nyt saisi Nunna nähdä mistä kana kusee!
Magda lähti ottamaan Nunnaa kiinni, Nunna pakeni. Ryökäle osasi leijailla häntä pakoon. 





He olivat hetken hippasilla, kunnes viimein Magda sai kiinni Nunnan. 
He kaatuivat lattialle ja nujakoivat siinä, kunnes Magda sai otteen ja raahasi Nunnan portaisiin.
Nunna reuhoi niin, että he kaatuivat portaissa ja kierivät aulan lattialle. 








Nunna koetti purra ja raapia, mutta nyt Magda sai pidettyä otteensa ja paiskasi Nunnan ulos ovesta. Siellä se nyt mölisi. 


Magda kävi hakemassa tohvelit jalkaansa ja päätti keittää itselleen kupposen teetä. Wilbur vain nukkui, hänellä oli aina ollut hyvät unenlahjat. 

Magda joi teensä nauttien takkatulen lämmöstä. Lopulta hän palasi vuoteeseen nukkumaan. Wilbur havahtui Magdan paluuseen ja veti tämän kainaloonsa.


Toivottavasti nämä rauhattomat yöt olisivat nyt ohi.