Kraakkulassa tapahtuu 3

Magda oli vaihtanut villaisen mekkonsa remppavaatteisiin ja alkanut tapetoida vihdoin aulaa.

Viikko oli ollut kiireinen. Hän oli kokeillut kaikenlaisia taikajuomia ja loitsuja Wilburiin, mutta tällä kertaa mikään ei ollut tepsinyt, mies pysyi elottomana. 

Saatuaan tapetoinnin valmiiksi, hän oli istahtanut ihailemaan kättensä töitä viinilasillisen kera.

Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö oli raahannut kotiin verisen käden. 

Magda pohti missäköhän loput ruumiista oli. Ei ollut ensimmäinen kerta kun tuo mokoma oli raahannut kotiin ruumiinosia.

Magdaa harmitti kun hän ei ollut saanut manatuksi Wilburin sisäistä kolmipäistä hirviötä takaisin Wilburin sisälle. Otus oli edelleen hurmaantunut Utopiasta joka viihtyi ullakolla.

Magdan olisi kohta pyydettävä isäänsä apuun, jotta Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö tokenisi. 

Hän ei mielellään tuota tekisi, sillä hepsankeikat seurasivat hänen isäänsä. Ne pitivät hänen isäänsä jonkinlaisena esikuvanansa. Magda ei voinut sietää niitä.

Magdan pohtiessa asioita, oveen jälleen koputettiin.

Ovella seisoi pieni tyttö. Hän esitteli itsensä Gunhildeksi ja pyysi päästä taloon piiaksi.

Magda epäröi ja oli aikeissa kieltäytyä, mutta muutti mielensä. Sillä Gunhilde marssi tomerasti Wilburin sisäisen kolmipäisen hirviön luo ja torui tätä lujasti, komentaen ettei kenenkään kättä saanut syödä. 

Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö pudotti käden ja luikki matkoihinsa.

Gunhilde nosti käden ja sanoi tyynesti hautaavansa sen takapihalle. Hän ei helposti hätkähtänyt.

Magda mietti, että Gunhilde voisi oikeastaan asettua kellarikerroksen huoneeseen. Wilburin serkun, Jürgenin, oli tuonne pitänyt tulla asumaan. Hän oli kuitenkin kieltäytynyt kun huoneen tapetit olisi pitänyt vaihtaa, nuo kun repsottivat samoin kun olivat aulankin tapetit repsottaneet.

Gunhildeä eivät ruttuiset tapetit haitanneet, varsinkin kun olivat keltaiset. Keltainen oli Gunhilden lempiväri.

Magda jätti Gunhilden tutustumaan paikkoihin ja lähti etsimään minne Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö oli jättänyt ruumiin. Tuo pitäisi pikaisesti haudata.

Gunhilde lähti ensi töikseen hakemaan kellarin kaivosta vettä. Keittiö kun oli vielä niin huonokuntoinen ettei sieltä vielä vettä saanut. 

Vettä kaivosta nostettuaan Gunhilde ihmetteli kellarissa leijuvaa hajua. Hän päätti kurkistaa lattialla tönöttävään arkkuun.

Hyi mikä lemahdus arkusta löyhähti. Gunhilde hämmästyi arkun sisältöä. Arkussahan makaili kuivettunut vampyyri tahmeat veret hampaissaan.

Kylläpä se haisi pahalle. Gunhilde kävi hakemassa arkun päälle pienen tervehdyksen.

Kellarista päästyään hän huomasi Magdankin jo palanneen. 

Magda oli huojentunut, tällä kerralla Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö ei ollut onneksi tappanut ketään, olipahan käynyt läheisellä hautausmaalla hautoja tonkimassa. 

Gunhilde keitti Magdalle kunnon pannukahvit, tämä oli selkeästi sen tarpeessa. 

Kahvit juotuaan Gunhilde kysyi varovasti saisiko tuoda kaikki tavaransa kellarihuoneeseensa?

Magda tietysti suostui ja he kävivät yhdessä hakemassa Gunhilden tavarat.

Magda yllättyi, tyttönenhän keräili aseita. Gunhilde kertoi aseiden olevan hänen intohimonsa. 

Kun Gunhilde oli saanut huonekalunsa ja tavaransa järjestettyä, hän ihaili hetken kahta hienoa antiikkiasettaan. Nuo olivat hänen uusin hankintansa. 

Gunhildekin oli Utopian tavoin jo pitkään etsinyt paikkaa johon asettua. Gunhilde oli jäänyt jo vauvana orvoksi ja sukulaiset olivat pallotelleet häntä paikasta toiseen. Kukaan ei ollut halunnut antaa hänelle pysyvää kotia. He olivat vierastaneet Gunhilden aseintoa.

Täällä hän sai ylpeänä niitä esitellä. Magdankin oli kokeillut ampua harppuunalla. 

Illalla sängyssään Gunhilde pohti mikähän vaivasi miestä joka makasi elottoman näköisenä suuressa sängyssä. Ja kuka mahtoi kolistella ullakolla?

Aulastakin oli Magdan poissa ollessa kuulunut outoja ääniä. Mikälie sielläkin oli ollut?

Magdan viinilasi ja viinipullo olivat jääneet aulan lattialle hänen lähtiessään näyttämään Gunhildelle paikkoja. 

Viinin tuoksu oli houkutellut paikalle Nunnan, joka lipoi ahnaasti viiniä.

Toiste ei Magda unohtaisi viiniään Nunnan saataville.

Oli jo ihan tarpeeksi siinä, että tuo messusi vessassa. Nyt oli kuunneltu koko yö humalaista messuavaa nunnaa.

Kraakkulassa tapahtuu 2

 

Magda ja Wilbur olivat alkaneet repiä aulan ja portaikon seinien vanhoja kostuneita tapetteja eräänä sateisena iltana.

Talon oveen kolkutettiin kolmesti. Talo kumisi kolkutuksen voimasta. 

Magda avasi oven ja sieltä tupsahti sisään ilkialaston nainen, tai sellaiselta se suurinpiirtein näytti. 

Nainen oli Utopia. Hän koetti tuijottaa Magdaa silmiin ja Magda ymmärsi, että tämä nainen oli mielensyöjä. Hänen silmiinsä ei saanut koskaan katsoa tai joutui ikuiseen unohdukseen. Utopia eli ihmisten muistilla ja ajatuksilla.

Magdaan tuo ei tehonnut, olihan hän mahtava noita. 

Eipä tuo Wilburinkaan mieleen tehonnut, mutta Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö heräsi ja tunkeutui ulos Wilburin kehosta. Se oli aivan villiintynyt tuosta oudosta naisesta.

Utopia ymmärsi tulleensa taloon joka ehkä voisi olla myös hänen kotinsa. Talossa oli mielenkiintoinen tunnelma.

Magda lupasi, että Utopia voisi asustella ullakolla kunhan pitäisi vaatteita yllään. 

Magda ei pitänyt Wilburin sisäisestä kolmipäisestä hirviöstä. Se kuolasi, toi kotiin verisiä luita ja oli joskus itsekin yltäpäältä veressä, kurassa ja loassa. Ties missä juoksenteli. 

Magda kantoi Wilburin sänkyyn lepäämään, sillä Wilbur oli eloton niin kauan kuin Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö oli valloillaan.

Utopia puki vaatetta päälleen ja tarjoutui repimään tapetteja Magdan kanssa nyt kun Wilbur oli vuoteenomana. 

Eipä sillä, Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö näytti tekevän kaiken mitä Utopia käski sen tehdä ja tuo repi tapetteja tehokkaammin kuin Wilbur itse. 

Ja kaiken aikaa Nunna messusi vessassa.

Yömyöhään Utopia raahasi matka-arkkunsa ullakolle. Hän oli tyytyväinen. 

Utopialla oli koti.

Kraakkulassa tapahtuu

 

Magdaa ketutti. He olivat Wilburin kanssa viimein löytäneet itselleen syrjäisen kartanon asuttavakseen. Kartano oli rähjäisessä kunnossa ja tuntui olevan yllätyksiä täynnä. 

Kellarista he olivat löytäneet arkun jossa lepäili riutunut vampyyrin raato. He olivat jättäneet kellarin rauhaan jotta tuo haiseva hirvitys saisi siellä rauhassa maata.

Wilbur oli jo viikon yrittänyt löytää kylpyhuoneesta kohdan josta käärmeet luikersivat sisään, tuota ei kuitenkaan tuntunut löytyvän.

Lisäksi Wilbur oli koettanut löytää syyn viemärien merkilliselle ääntelylle. 

Magda oli kokeillut uutta rohdosjuomaa ja hänen vatsansa oli kuralla. 

Hän oli ajatellut istuvansa rauhassa kirjansa kanssa pyntyllä kun pyntty oli alkanut täristä.

Mitä ihmettä! Pyntystä nousi esiin pää. Pää solkkasi kirouksia sylki lentäen. 

Magda ei ollut uskoa silmiään kun pyntystä tuli esiin kokonainen nunna. Se yritti raapia Magdaa ja sylkeä tämän päälle.

Magda oli raivostunut ja tarttunut nunnaa tiukasti kiinni. Työntänyt takaisin sinne mistä tulikin. Ja nyt olivat viemärit tukossa. 

Ketuttaisi varmasti ketä vaan kun näin kävisi.

Kraakkula

 

Pimeän kellarinsa uumenissa Kraakkula makasi arkussaan peloissaan, kauhusta kangistuneena. Hänen yöllä tyhjiin imemänsä rotan veri valui vielä tahmeana hänen hampaissaan. Hetkeksi Kraakkula unohtui ajattelemaan tuota ihanan pulleaa siimahäntää joka pahaa aavistamatta oli tunkeutunut hänen kellarinsa hiljaisuuteen jossa hämähäkit kutoivat verkkojaan kivisiin seiniin.

Kraakkulaa pelotti, sillä talosta hänen yläpuoleltaan oli jo tovin kaikunut ääniä. Ikään kuin siellä joku rakentaisi jotain sekä siirtelisi tavaroita. Kraakkula oli eläissään pelännyt, jopa inhonnut, ihmisiä ja elämän hänestä paenneena tuo tunne inhosta oli vain syventynyt. 

Joku ihmisen kaltainen oli häntä purrut ja siitä toenneena hän oli ollut heikko, varjo itsestään. Kraakkula oli todennut janonneensa verta ja oli alkanut pyydystämään rottia voimia saadakseen. Hän ei ymmärtänyt, ikänsä kun oli älyllisesti heikkolahjainen ollut, että saisi paljon enemmän voimia jos uskaltautuisi rottien sijaan pyydystämään ihmisiä.

Viime yönä Kraakkula oli rotanveren vahvistamana ryöminyt kellaristaan ja päässyt kurkistamaan pääovesta, aulassa oli lojunut työkaluja ja rakennustarvikkeita. Hänen pelkonsa oli osoittautunut aiheelliseksi, ihmisiä oli muuttanut hänen kotitaloonsa jonka kellarin hän oli asuinsijakseen  joutunut ottamaan. 

Kraakkula oli havainnut ettei voinut enää kulkea päiväsaikaan. Kerran hän oli erehdyksissään tuota yrittänyt ja hänen nahkansa oli kutistunut ja muuttunut harmaaksi. Se ei ollut palautunut ennalleen. 

Kraakkula sulki silmänsä, päiväsaikaan hän lepäsi. Yöllä hän lipuisi jälleen ulos arkustaan mehukasta rottaa etsimään.

To be continued....

Sukkakevät

 

Mitä sitä tekisi jos ei sukkia? No varmasti kaikenlaista mutta rentoutumiseen tuo on ihan parasta puuhaa. Varsinkin tuon alkukuvan kaltaiset sukat joita tehdessä ei tarvitse ajatella mitään, sen kun laittelee silmukkaa toisensa perään. Ehkä paria tehdessä hiukan pitää katsoa että tulee samanlaiset. Vaikkei haittaa jos tekee eriparisetkin sukat. 

Kettusukistakin tuli mukavan näköiset. Tuo kettukuvio on Lumi Karmitsan suunnittelema, kuvio on kirjosukkakirjasta. Nämä sukat menivät pojalle niin vaihdoin alkuperäisen sukan kukat raitoihin. Lankana näissä käytin Drops Nordia, siinä kiva oranssin sävy.

Nilkkasukkien idea lähti siskoni kuvasta jossa oli kiva röyhelö reunassa, halusin sellaiset tehdä. Löysinkin röyhelöreunan ohjeita Dropsin sivuilta ja niin nämä sukat valmistuivat. Sukat ovat Alize Wooltimeä niinkuin nuo alkukuvan sukatkin.

Valmiiksi raidoitetut langatkin kuuluvat tuohon silmukka toisensa perään kastiin. Eipä juuri tarvitse muuta kuin heilutella puikkoja. Viime aikoina melkeinpä kaikkiin sukkiin on tullut vahvistetut kantapäät.

Ihastuin joskus Cookie A:n sukkaohjeisiin ja aika monet on tullut tehtyäkin. Nämä ovat toiset mallia Monkey. Tuo on varmaan helpoimpia Cookie malleja, kuvion oppii melko nopeasti ulkoa.

Raikkaat raitasukat, ihan parhaita. Tykkään raidallisista sukista tosi paljon, nämä menivät siskolle.

Palmikkosukkaa, näihin kirjoitinkin aikaisemmin ohjeen. Tällaiset pitää varmaan itsellekin joskus tehdä. Tosin kun minulla on nyt jo varmaan yli 60 sukkaparia niin en mielelläni tee itselle enää sukkia.

Tuli sentään tehtyä jotakin muutakin. Neljäs tekemäni Happypotamus, tämä on muista poiketen tehty merseroidusta puuvillasta kun en löytänyt sopivan väristä villalankaa. 

Eipä muuta kuin sukantäyteisiä päiviä ja kuulumisiin!

Palmikkosukat

 

Lupailin tuolla Instan puolella ohjetta näihin sukkiin niin tässäpä tämä nyt tulee.

Langaksi käy mikä tahansa seiskaveikan kaltainen. Minulla vaaleanpunaisessa Alize Wooltimeä ja oransseissa Seitsemän veljestä. 

Puikkokokona on minulla 3,5, jos teet tiukkaa niin ota suurempi puikkokoko.

Ohje vastaa kokoa 37, jos haluat suuremmat tai pienemmät niin jatka palmikkokertoja pidemmälle tai vähennä niitä. Vastaavasti voit neuloa myös loppuun useamman kerroksen pelkkää oikeaa.

Luo 48 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle, kullekin 12 silmukkaa. 

Neulo 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta 12 kerrosta.

Kerrokset 1 - 5,  neulo 4 oikein, 2 nurin.

6krs palmikonkierrot. Siirrä 2 silmukkaa apupuikolle työn eteen, neulo seuraavat 2 silmukkaa oikein, neulo apupuikon silmukat oikein, neulo 2 nurin. Toista kerroksen loppuun. 

Toista kerrokset 1 - 6 vielä 3 kertaa jolloin varressa on 4 palmikonkiertokerrosta. 

Neulo vielä 2 kerrosta 4 oikein, 2 nurin.

Siirrä neljännen puikon 2 ensimmäistä silmukkaa puikolle 3 sekä toisen puikon 2 ensimmäistä silmukkaa puikolle 1. 

Kantapää neulotaan 1 ja 4 puikoilla ja näin sivupalmikot jakautuvat kantapäähän ja jalkapöytään. Toki voit alusta asti jakaa silmukat näin, itse tykkään tehdä palmikonkierrot edellä kuvatusti. 

Kantalappu neulotaan vahvennetulla neuloksella. Neulo ensin 4 puikon silmukat puikolle 1 oikein.

Käännä työ. 

1 KRS. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, lanka työn edessä. Neulo seuraavat 23 silmukkaa nurin.

2 KRS. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, lanka työn takana, neulo seuraava silmukka oikein. Toista kerroksen loppuun.

Toista kerrokset 1 ja 2 vielä 11 kertaa. Neulo vielä kerros 1.

Kantalappu neulotaan myös vahvennettuna.

Nosta 1 silmukka nurin neulomatta, lanka työn takana, neulo seuraava silmukka oikein. Jatka kunnes jäljellä on 9 silmukkaa. Neulo 2 silmukkaa kiertäen oikein yhteen.

Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, lanka työn edessä, neulo 6 silmukkaa nurin, 2 silmukkaa nurin yhteen.

Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, lanka työn takana, 6 silmukkaa oikein, 2 silmukkaa kiertäen oikein yhteen.

Jatka kunnes jäljellä on keskimmäiset 8 silmukkaa, neulo vielä nämä silmukat oikein.

Nosta kantalapun reunasta 13 silmukkaa ja neulo ne oikein.

Jalkapöydän päällä jatkuu palmikkokerrat näin.

Neulo 2 oikein, 2 nurin, *4 oikein, 2 nurin* toista*-* vielä 2 kertaa, 2 oikein.

Nosta kantalapun toisesta reunasta 13 silmukkaa ja neulo ne oikein. Neulo vielä kantalapun 4 silmukkaa oikein tälle puikolle. 

Kiilakavennukset tehdään joka toisella kerroksella, ensimmäisen puikon viimeiset 2 silmukkaa oikein yhteen ja neljännen puikon 2 ensimmäistä silmukkaa ssk. Voit myös tehdä ylivetokavennuksen jos ssk ei mieluinen. Ssk = nosta 1 silmukka oikein neulomatta, nosta toinen silmukka oikein neulomatta, siirrä takaisin ja neulo kiertäen oikein yhteen.

Kavenna kunnes jalkapohjan puikoilla on kummallakin 12 silmukkaa. Jalkapohjan silmukat neulotaan oikein.

Jatka kunnes olet jalkapöydän päälle tehnyt vielä 7 palmikonkiertokerrosta sekä 2 kerrosta lisää. 

Seuraavat 5 kerrosta kaikilla silmukoilla oikein.

Kärkikavennukset. Olen käyttänyt nauhakavennusta mutta voit käyttää haluamaasi tapaa.

Neulo 9 silmukkaa oikein, ssk, 1 oikein. Seuraava puikko 1 oikein, 2 oikein yhteen 9 silmukkaa oikein. Toista kerros loppuun.

Toista kavennuksia kunnes kullakin puikolla jäljellä 2 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi. Päättele työ ja neulo toinen sukka samalla tavalla. 

Jos ohjeessa jotakin hassua niin voit kysyä neuvoa!

Vuonolaiset

 

Sain pyynnön tehdä lämmin villapaita. Juurikaan muuta speksiä ei ollut kuin koko M ja instasivultani näytetty pienen tytön erämaapaita, että tuon tyylinen. 

No heti ajattelin Vuonolaisia, tuon kun olen halunnut tehdä. Halusin käyttää paitaan Drops Nord lankaa, koska alpakka, ja vähän jännäsin että kuinka saan silmukkatiheyden sopimaan. Onneksi lanka kaksinkertaisena oli minun käsialalla juuri tuo tiheys mikä mallitilkussakin on.

Sitten pohdin värejä, kunhan ei kuulemma ihan pinkkiä ole. Ajattelin että yhdistämällä 3 eri harmaata, niin voisi tulla aika harmonisen kaunis paita. 

Tuumasta toimeen ja tuli kyllä aika nätti paita. Harmitti kun ei ole itselle! 

Tämä oli kolmas Linka Neumannin suunnittelema paita jonka olen tehnyt. Saa nähdä koska kerkiän itsellekin tekemään. 

Tammikuu olikin aika vauhdikas kuu neulomisen saralla. Kolmet sukat ja paita tulivat valmiiksi ja pitsivillatakin alkukin on jo hyvällä alulla.

No, villatakki ei kovin lujaa taida edistyä kun tänään aloin laittamaan mattoloimea puihin. 

Loimi on kierretty tukille ja laitettu niisintäkuntoon. Niisimisen taidan aloittaa vasta ylihuomenna, sillä huomenna kässäilen siskon kanssa ja meinaan aloittaa tekemään sukkia aikas kivanvärisestä seiskaveikasta, johon tänään kaupassa törmäsin. 

Näistä tulee sukat siskon tytönpojalle, jonka lempiväri on oranssi. Taidan ehkä laittaa palmikoita, jää nähtäväksi!

Kuulumisiin!

Sukkahulinaa

 

Sain joululahjaksi Fazer x Novita jouluneulontaboksin. Herkut söin jo ennen kuin ehti kissaa sanoa ja sen jälkeen tutustuin tuohon ohjevihkoseen, jossa ohje naisten, miesten ja lasten sukkiin. Sukat on suunnitellut Minttu Wigberg. 

No tietystikin halusin tehdä itselleni sukat, kun en mukamas ollut pitkään aikaan itselleni sukkia tehnytkään. Hyvin tehty ohje niin sukat valmistuivatkin nopeasti. 

Lankaa oli vielä paljon jäljellä ja ajattelin että teenpä sitten miehellenikin sukat. Miehen sukkiin hain omasta varastosta kantapäihin ja kärkiin lisää lankaa, sillä ihan kokonaan ei enää kaikki värit olisi muuten riittäneet. Jalkaterän karkkeihinkin vaihdoin värit toisinpäin, tosin kun sukat tulivat valmiiksi niin ajattelin että olisi lanka riittänyt ohjeen mukaisiin karkkeihinkin. Anyway tuli hällekin kivat sukat.

Lankaa jäi vielä jäljelle niin että niistä tekisi vielä vaikkapa lapaset. 

Tässäpä vielä kuva tuosta boksista.

No oikeastaan näiden sukkien välissä tein tyttärelle timanttisukat. Olin tehnyt tuon pienen erämaapaidan ja nuo Teeteen Salla-langat pyörivät siinä lankakorissa niin houkuttelevasti, joita olin siihen käyttänyt.

Ihan oli pakko antaa puikkojen vaan heilua ja katsoa mitä siitä syntyy. No aika söpöt sukat tuli. Varteen laitoin vielä kolvilla strasseja timanteiksi. 

Nytpä onkin puikoilla välillä paitaa, vuonolaiset tulossa. 

Oma pitsivillatakinalku lepäilee lankakorissa ja lepäilee siellä kai tovin sillä tuon vuonolaispaidan jälkeen ajattelin pitkästä aikaa mennä kangaspuiden kimppuun. Mattoloimi saapui alkuviikosta enkä malttaisi että pääsisi matonkudonnan alkuun. 

Erämaa paita pikkuiselle

Ihastuin tuohon Linka Neumannin Erämaa paitaan heti kun sen ensimmäisen kerran näin. Siitä asti olen ajatellut että sen itselleni teen. No enpä ole ehtinyt. 

Sain pienen tytön pyynnön, että josko hälle tekisin punaisen villapaidan. Lisätoiveena oli vaaleanpunainen ja lila. Selailin neulekirjojani ja pohdiskelin mallia ja sitten muistin, että erämaasta on myös lasten versio. 

Päätin tehdä tuon erämaan. En lähtenyt lankakaupoille, sillä lankavarasto on päässyt paisumaan aika suureksi. Punainen lanka on Sandness garnin Sisua kaksinkertaisena ja muut värit, vaaleanpunainen ja molemmat ruskeat, Teeteen Sallaa. Lilan väritoiveen vaihdoin noihin ruskeisiin. 

Tulikin aika kiva paita. Sopii saajalleen kivasti ja oli pikkuisen kasvunvaraakin niin ei jää heti pieneksi.

Ehkä vielä joku päivä kerkiän tuon itsellekin tekemään, tuosta kun on aika kiva villatakkiversiokin. 

Nyt on työn alla pitsivillatakki ja sain joululahjaksi Novitan joulusukkapaketin niin tuosta on valmistumassa aika kivat sukat.

Neulomisiin!

Joululahjavillapaidat

 

Ostin jo muutama vuosi sitten Birger Bergen norjalaisia neuleita kirjan. Tuossa kun oli mahdottoman hienoja malleja ja ajattelin että ehdottomasti pitää tehdä tästä jokin neule. 

No aika sitten kului kun ainahan sitä on miljoona muutakin juttua mitä haluaa tehdä. 

Syksyllä ajattelin että teenpä tyttärelle ja vävylle villapaidat joululahjaksi ja ajattelin että teen juurikin tämän mallin. 

Langaksi valikoin Drops Nord langan, tuo kun on osoittautunut kestäväksi ja on ihanan pehmeä, alpakkaa kun sisältää. Kysyin tyttäreltä väritoiveet kertomatta kuitenkaan mitä teen, taisi hän kuitenkin arvata. 

Syksy siinä vierähti kun kolmosen puikoilla näitä tein. Raglankavennuksia piti vähän laskeskella uusiksi johtuen eri langasta kuin ohjeessa. Muutama sarjamaratonkin tuli katsottua kun telkkarin ääressä näitä tein. 

Tuli kyllä aika hienot paidat ja olivat vielä sopivan kokoisetkin. 

Kirjahyllyssä on vielä monta neulekirjaa joista on pitänyt jotakin neuloa, mitähän sitä seuraavaksi valmistuu?

Euclid-sukat

 Eikös ole ihanaa saada uudet sukat jalkaansa?

Ostin Villan voimaa tapahtumasta viime vuonna Skeinfinityn ihanaa Ohkanen merinosukkanen lankaa. Tuossa on superwash merinoa 75% ja nylonia 25%. Väri aivan ihana punaisenkirjavaa = Sammumaton. Vyyhdissä on 100 grammaa lankaa ja metrejä 425.

Tämän langan ostin ihan itseäni varten.

Malliksi valikoin Euclid-sukat. Tein jo useampi vuosi sitten (2017) ensimmäiset sukat tuolla mallilla ja siitä asti on tehnyt mieli tehdä toiset.

Ensimmäiset olivat Regian Fluormaniaa kelta-vihreänä. Ne tein 2.5 puikoilla mutta nyt otin puikoiksi 2.0.

Nämä tehdään niin että ensin neulotaan resorit ja siitä eteenpäin neulotaan kolmioita ulkokehältä sisään neuloen, seuraava kolmio poimitaan osittain edellisestä kolmiosta ja loput silmukat luodaan. 

Laitoinpa vielä muutaman kuvan sukkien tekovaiheesta. 

Ihan vielä ei ole tarvinnut näillä helteillä sukkia jalkaan kiskoa, mutta syksyllä sitten.

Nyt vielä nautitaan kesäkeleistä, lomakin vasta edessäpäin.

Mukavaa loppukesää lukijalle!