sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Palmikkopipo

 


Tyttärellä on ollut kaupasta ostettu ohut palmikkopipo ja hän pyysi että josko tekisin hänelle uuden kun tuo jo alkoi olemaan aika vanha ja kerran sen olen jo korjannutkin.

Tuumasta toimeen. Olin tehnyt sukkia joissa oli palmikoita ja arvelin että tuo samanmoinen mallikerta sopisi pipoon vallan mainiosti.

Langaksi tyttären pipoon valitsimme Rouva Silmusolmun säihkysukkista, ihanaa harmaata kimalluksen kera. 

Puikoiksi otin pyöröpuikot nro 2,5 ja sukkapuikot samaa kokoa. 

Tässäpä ohjetta

Mallineule =

5 kerrosta = 2 oikein, 2 nurin, 4 oikein, 2 nurin.  

6. kerros = 2 oikein, 2 nurin, 2 s apupuikolle työn TAAKSE, 2 oikein, apupuikon silmukat oikein, 2 nurin 

Luo 140 silmukkaa ja yhdistä pyöröksi.

Kudo joustinta 1 oikein, 1 nurin 10 cm.

Lisää viimeisellä joustinkerroksella 20 silmukkaa tasavälein = 160 s  ( 7 silmukan välein)

Aloita mallineule. Kun työn pituus on 24 cm ja seuraava kerros on palmikonkiertokerros, aloita kavennukset.

Kavennuskerros

2 oikein, 2 nurin, 2 s apupuikolle työn TAAKSE.        Kudo seuraava silmukka apupuikon ensimmäisen silmukan kanssa oikein yhteen. Tee samoin seuraavan silmukan kanssa. 2 nurin. Toista kerros loppuun asti, työstä kaventuu 32 s. Jää 128 s.

Kudo 2 kerrosta 2 oikein, 2 nurin.

Kavennuskerros

2 oikein, 2 nurin yhteen. Työstä kaventuu 32 s, jää 96 s.

Kudo 2 kerrosta 2 oikein, 1 nurin

Kavennuskerros

Siirrä 3 silmukkaa apupuikolle työn TAAKSE. Kudo seuraava silmukka apupuikon ensimmäisen silmukan kanssa oikein yhteen. Tee samoin seuraavan silmukan kanssa. Apupuikon silmukka nurin, 1 nurin. Kaventuu 32 s. Jää 64 s.

Kudo 2 kerrosta 2 oikein, 2 nurin

Kavennuskerros

2 oikein, 2 nurin yhteen. Kaventuu 16 s, jää 48 s.

Kavennuskerros

2 oikein yhteen, 1 nurin. Kaventuu 16 s, jää 32 s.

Kavennuskerros

2 oikein yhteen. Kaventuu 16 s, jää 16 s.

Katkaise lanka ja pujota 2 x silmukoiden läpi. Päättele langat. 

Omaan vihreään pipooni valitsin langaksi Drops Nord langan, tuosta alpakasta kun tykkään ja lanka on osoittautunut kestäväksi. 



perjantai 27. toukokuuta 2022

Purkkivärjäystä

Tämän vuoden käsityötekniikkana on värjäys luonnonväreillä. Taitoliitto järjesti Värjätään yhdessä tapahtuman jossa värjätään bioroskilla lankoja. Ohjeet oli tehnyt Anna-Karoliina Tetri. 

Innostuimme tästä neljän naisen voimin. Keräsimme lasipurkkeja ja tilasimme alunaa. Ensimmäiseen purkkiin tuli sipulin kuoria. Laitoimme keltasipulin ja punasipulin kuoria. 





Sipuleista alkoikin melko äkkiä irtoamaan väriä. Lankojen piti antaa muhia purkissa 4 viikkoa.

Langoiksi olimme valinneet kuka mitäkin. Villasekoitelankaa, täysvillaista, merinoa. Oli kiva seurata miten värit kunkin langan kanssa käyttäytyivät. 

Tästä ensimmäisestä erästä ehdottomasti kaunein oli ystäväni keltasipulilla marinoima merinolanka.


Seuraavaan purkkiin kuivatimme mandariinin ja kiivin kuoria sekä viinirypäleiden rankoja.

Kolmas purkki olikin haastava, koska tuohon tuli avokadoa eikä meistä moni sitä niin kovin paljoa käytä. Avokadopurkkiin ei tarvittu alunaa. 

Neljänteen purkkiin saikin sitten käyttää kaapin perukoille unohtuneet teet. Se olikin sitten viimeinen ohje. 




Näitä oli niin hauska seurata ja vertailla millainen väri tuli mihinkin lankaan. Avokadosta tarttui todella vähän väriä ja osa vähän kiehautti lientä niin tuo väri tuli voimakkaammin esille. 

Päätimme jatkaa värjäilyjä, koska tämä on vaan niin kivaa. Laitoin itse vielä punasipulin kuoria muhimaan koska halusin myös vihreää lankaa, itselläni kun oli ollut keltasipulin kuoria ensimmäisessä purkissa.


Tuosta tulikin mukavan vihreää. Ystäväni laittoi myös vielä punasipulipurkin ja hänen langastaan tuli ehdottomasti kaikkein kaunein näistä kokeiluista. Hän laittoi purkkiinsa kaksinkertaisen määrän lankaa eikä hölskyttänyt purkkia ollenkaan. Voi miten monta eri vihreän sävyä langasta löytyi! 



Aiomme jatkaa värjäilyä. Ystävilläni on purkissaan lepänkäpyjä ja hibiscusta. Jännä nähdä mitä niistä purkeista tulee ulos.


perjantai 29. huhtikuuta 2022

Mielen lukkoja



Mulla oli nuorempana haave että musta tulee kirjailija. 

Kerroin siskoilleni iltaisin satuja ja saduista teinkin ensimmäisen kirjani itse. Ihan vaan paperisen ja kuvitinkin itse. Ensimmäinen satu oli nimeltään Lapsi Mölyapina, muistan että hällä oli Täti Kirahvi ja Setä Paviaani ja tuo täti häntä läimäytteli. Jotakin tämä lapsi siinä etsi mutten muista mitä. 

Loppuja satuja kirjasta en muista ja niinhän siinä sitten kävi että ollessani siinä 25 ikäinen, heitin koko jutun roskiin kun ajattelin sen olevan vähän turhuuksia enkä siihen aikaan osannut arvostaa tekelettäni Katja-tädin kootut sadut.

En ole koskaan lakannut tuota tarinointiani. Tarinat on muuttaneet muotoaan itseni kasvaessa ja ne elävät pään sisällä. Ne eivät vain sieltä tule ulos. Ei sitten millään. 

Aloitin tämän blogin harjoitellakseni kirjoittamista ja opetellakseni itseni ilmaisua. No ei tuo ole kovin hyvin mennyt. En ole saanut itseäni kirjoittamaan ja oikeastaan en enää tuosta kirjailijan urasta haaveilekaan. Kaikkien haaveiden ei pidäkään toteutua. 

Jatkan siis itselleni tarinointia. Viimeisimmässä tarinassani seikkailee rikas tyttörukka, joka lapsena joutui sieppauksen uhriksi ja pääsi vapaaksi oveluutensa ansiosta ja raahautui puolikuolleena ihmisten ilmoille. Nyt hän on jo monen mutkan kautta kasvanut aikuiseksi ja työskentelee yksityisessä rikoslaboratoriossa joka tutkii kadonneiden ihmisten tapauksia. Hän on juuri paljastanut suuren kidutus/sieppaus-vyyhdin joka on tapahtunut kirkossa. Kirkon kellarissa oli vielä 4 naista elossa sellissä, alttarilta löytyi verijälkiä sillä siinä niitä naisia oli kidutettu ja tapettu. Ja hirveintä, papin oma tytär joka katosi vuosia sitten. Hän löytyi melkein kuolleena, puisesta laatikosta papin sängyn alta. Hän oli elänyt vuosia laatikossaan saaden vettä ja ruokaa jos muistettiin, hän on luurankonainen. Hänen toipumisessa on juuri alkanut mutta pelkäänpä ettei hän puhu enää koskaan.

No, näitä tarinoin itselleni iltasaduksi. Toimii mulle. Pysyköön päässäni kun ei uloskaan tule.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Kevät


 

Kevät on lempivuodenaikani. Samalla kun luonto heräilee henkiin, tuntuu kuin itsekin jotenkin heräisi, virkistyisi. 

Odotan ensimmäistä lenkkipolulta löytyvää leskenlehteä, kiurunkannuksia, valkovuokkoja. Puhumattakaan kieloista.

Kevätlintuni palaa aamuisin livertämään sulosointujaan pihapuuhun ja muutkin linnut palailevat. Haltioituneena seurailee ensimmäistä kurkiauraa tai joutsenauraa.

Jäät lähtevät joesta ja koski alkaa taas kohista. Mieli kääntyy tuleviin kalastusreissuihin. 

Odotan pääseväni pihalle myllertämään, jotain uutta aina mielessä. 

Tätä viikonloppua on vietetty leikkaamalla kuusiaita, katkaisemalla kohlon näköiset vuorimännyt ja rujot Terijoen salavat maata myöden poikki. 

Haravointia saa vielä hetken odottaa maan ollessa vielä niin märkä. 

Odottelen jo innokkaana kun ensimmäiset kasvit alkavat kohota kukkapenkeistään. Pitäisikös laitella jotain uutta niihin kasvamaan tai vaikka ihan uusi kukkamaa?

Ihanaa kevättä ja kesän odotusta!


torstai 23. syyskuuta 2021

Henna Charlotta 12.7.1990 -9.3.2009




Kuolleiden lasten muistopäivä 23.9.

Tänään on pyörinyt mielessä niitä raskaampia juttuja. Joista ei juuri viitsi edes puhua. Puhun kyllä muuten Hennasta mutta ne paskemmat jutut on jääneet vähemmälle.

Henna sai syöpädiagnoosinsa 12-vuotispäivänsä kynnyksellä. Hennalla oli ollut kipuja jo varmaan puolisen vuotta ja lääkäri määräsi buranaa, buranaa ja enemmän buranaa kasvukipuihin. Tyttö alkoi olla väsynyt ja ruokahaluton ja kun nousi korkea kuume niin kävimme päivystyksessä ja siellä häneltä otettiin verikokeita. Verinäytteessä oli jotain poikkeavaa ja jouduimme tyksiin tutkimuksiin.

Muistan sen hirveän hetken kun meidät pyydettiin lääkärin toimistoon Hennan jäädessä potilashuoneeseen odottamaan. Arvasin että nyt on tulossa jotain kurjaa kun pyydetään erikseen. Lääkäri kysyi tiedämmekö mitään leukemiasta. Hennalla oli akuutti lymfoblastileukemia.

Tyttö pieni, siitä se hirveä ruljanssi sitten alkoi. Seuraavana päivänä leikkaussaliin jossa asennettiin infuusioportti solisluun alapuolelle.

Muistan kuinka helpottunut olin kun se ensimmäinen sytostaattitiputus aloitettiin, tuli olo että nyt alkaa paraneminen. No, sytostaatteja tulikin sitten roppakaupalla pari vuotta ja ne karseat sivuvaikutukset. Puhumattakaan niistä luuydinkoepäivistä. Henna oli aina pelännyt oksentamista ja hän voi todella pahoin. Pahoinvointilääkkeet ei oikein tahtoneet tehota. Tasapainovaikeudet, käsien vapina, kivut.  Hiukset lähtivät monta kertaa ja välillä hänelle kasvoi kiharat ja toisinaan suorat hiukset. 

No, tulihan sieltä sitten paraneminenkin. Hetken hän sai elää normaalia nuoren naisen elämää. Kunnes tuli päivä jolloin häneltä poistettiin se infuusioportti kontrollin yhteydessä. 

Arvaattekin kai että syöpäsolut oli palanneet. Seuraavana päivänä sitten laitettiinkin uusi infuusioportti leikkauksessa.

Alkoi luuytimen tuhoaminen ja valmistautuminen kantasolusiirtoon. Mukaan tuli sädehoito. Menin Hennan kanssa siihen ensimmäiseen sädetyskertaan. Näin hänet ikkunasta, en jotenkin kestänyt sitä. Mies kävi nuo muut sädetyskerrat hänen kanssa. Hennalle löytyi hyvä luovuttaja ja siirto sujui hyvin. Oli taas toivoa.

Luovuttajan solut olivatkin sitten liian samanlaisia Hennan omien solujen kanssa ja sieltä ne leukemiasolut taas putkahtivat esiin.

Hennalle päätettiin tehdä toinen kantasolusiirto huonomman luovuttajan soluilla. Voi kunpa olisin tiennyt mitä tuleman pitää, olisin kieltänyt tämän.

Toisen kantasolusiirron jälkeen ei päästy enää tilanteeseen ettei jäännöstautia olisi ollut. Alkoi tasapainottelu hyljintäoireiden ja leukemiasolujen lisääntymisen estämisen välillä. 

Viimeinen puoli vuotta oli yhtä helvettiä. Hennalle tuli hyljintäoireina kipeitä haavoja iholle. Pahimmillaan mulla meni työpäivän jälkeen 3 tuntia siihen kun puhdistin haavat ja laitoin uudet siteet. Lopulta oli mentävä tyksiin kun multa loppui voimat. 

Sitten kävi se paha mitä oltiin pelätty. Leukemiasolut levisivät vereen. Mitään ei enää ollut tehtävissä. Henna halusi kotiin saattohoitoon.

Niin sitten tulimme kotiin. Saimme morfiinipumpun Syöpäyhdistyksen kautta. Eipä tuosta muuten olisi mitään tullutkaan. 

Mä olin paniikissa suurimman osan aikaa. Meille oli kerrottu mitä saattaa tapahtua kuoleman hetkellä. Pelkäsin kauheaa kuolemaa ja sitä että joudun luopumaan tyttärestäni. Mietin elämän kesken jäämistä ja kaikkea mitä hän ei koskaan saa kokea.

Kauheaa kuolemaa ei onneksi tullut. Henna nukkui pois rauhallisesti. 

Näitä olen muistellut tänään. Harvemmin palaan näihin muistoihin kun on niin paljon ihania muistoja mutta väistämättä nämäkin välillä mieleen tulee. 

Välillä kuulen että näistä pitää päästä yli. Absurdia. Miksi mun pitäisi päästä yli tyttäreni elämästä ja kuolemasta. Se on osa minua. Asian kanssa pitää vaan oppia elämään. Ajan kuluessa on helpompaa mutta kyllä niitä vaikeita päiviä tulee edelleen. 

Kaipaan häntä.

Jokaikinen päivä.



maanantai 5. huhtikuuta 2021

Kaarrokehuppari

 


Mulla oli ollut jo pitkään hinku suunnitella ja tehdä kaarrokepaita. Alun perin olin kyllä haaveillut tekeväni jonkun Linka Neumannin neuleen mutta kun kaikki ovat niitä tehneet niin intoni lopahti. Tosin kyllä se punainen vuonolaiset paita jossain alitajunnassa majailee.

Olin ostanut viime kesänä Drops Nord lankaa kokeiluun ja ajattelin että laitankin niitä nyt sitten tähän paitaani kun oli niin mukavan pehmoisen oloista, alpakkaa kun tuossa on.

Löysin pinterestistä jonkun lisäyskaavion jossa oli luisuharteisille ja rintaville yms. omat lisäyskohdat jotta paidasta tulisi istuva. Tein mallineuleen ja mittailin suurinpiirtein minkä kokoisen paidan teen. Sitten pitikin vähän tehdä laskutoimituksia.

Kuvioita sommittelin tehdessäni. Halusin sydämiä ja aaltomaisia raitoja. Ikäänkuin raidat olisivat tanssineet sydänten sykkeessä.


Kun pääsin kaarrokkeen loppuun en oikein tykännytkään noista aaltoraidoista. Päätin kuitenkin antaa olla, kokonaisuutena kuitenkin ihan ok. 


Sitten pitikin miettiä että mitäs niihin hihansuihin? Päädyin sydänraitoihin ja helmaan pitkän pohdinnan jälkeen valikoitui samat sydänraidat. 

Sitten tulikin ajatus hupusta, kyllähän se nyt selkeästi tarvitsi hupun? Enkä ole aikoihin tehnyt hupullista paitaa. No sepä sitten vielä, päättelyt ja kuosittelut ja paita olikin valmis.



Tästä tuli kyllä melkoisen kiva ja lämpöisen oloinen huppari. Pääsee kyllä ahkeraan käyttöön. 

lauantai 3. lokakuuta 2020

Villapaitaunelmia

Mieheni on aina silloin tällöin vuosien varrella esittänyt toiveen norjalaistyyppisestä villapaidasta.

Jotenkin en ollut tuohon tullut tarttuneeksi, muita paitoja kyllä olen hänelle tehnyt. 

Kesäloman alussa selailin vanhoja käsityölehtiä ideoita etsien ja sieltäpä pompahtikin esiin juurikin täydellinen paita ohje. Varmistin vielä mieheltä että oliko paita sellainen kuin hän oli tarkoittanut. Olihan se.

Olimme lähdössä reissuun ja ajelimme Lankatalo tapion kaupan ohi ja niinpä päätin langat paitaan ostaa tuolta. Ohjeessa oli lankana Sandnesgarnin sisu ja miehen toive oli punainen väri. Sielläpä sattuikin olemaan juuri sopivasti punaista ja valkoista ja niin oli langatkin valmiina.

En kuitenkaan saanut aloiteltua reissulla tuota, puuhasin sukkien parissa. Kotiin palattuamme tein vihdoin mallitilkun ja laskeskelin millä koolla alan paitaa tekemään. Paita pääsikin heinäkuussa hyvään vauhtiin. 


En jaksa tehdä samaa työtä koko ajan ja neule on ollut välillä lepäilemässä kun olen tehnyt sukkia ja kutonut mattoa. Aloitinpa itsellenikin villapaidan teon. 

Tehdessä sitä aina jännää että onko varmasti laskeskellut silmukat oikein että onkohan sopivan kokoinen. 

Tämä paita oli helppo tehdä, alkuperäisessä ohjeessa kädentietkin tehtiin jälkikäteen. Itse kuitenkin tein vartalo-osan pyörönä ja yläosat tasona. Ohjeessa kun oli ompelukoneella tikattu kädentiet ja leikattu sitten auki. En ruvennut tuollaiseen.

Eilen sain paidan valmiiksi ja annoin miehelle. Juurikin nappiin osui koko. Sainpahan täyttää hänen toiveensa, hyvä mieli. 



tiistai 11. elokuuta 2020

Painotusta

 


Miten se onkin niin vaikeaa tuon painon kanssa? Kävin vajaa vuosi sitten työterveystarkastuksessa ja terveydenhoitaja määräsi 5 kilon painonpudotuksen. Taistelin pitkin talvea ja sainkin nelisen kiloa pois. No nyt ollaan vietetty superpitkää 8 viikon kesälomaa ja kaikki on tullut takaisin. Masentavaa. 

Nuorempana sitä tuhahteli keski-ikäisten painonpudotusongelmille. En uskonut että se olisi yhtään sen vaikeampaa. No nyt sitä on sitten itse tuossa iässä. 
Oikeasti sitä painoa vaan tulee ja tulee vaikka olisi ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Vanhat konstit tehoaa kyllä mutta puolet pitemmällä ajalla. 

Olen nauttinut tästä kesästä, ollut ihan huikea. Saatan kirjoittaa jossain vaiheessa tuostakin. Olen kyllä liikkunut ja jonkin verran katsonut syömisiäkin mutta en sitten tarpeeksi. 

No eipä anneta periksi. Täytän 2 vuoden päästä 50. Teinpä siis 2-vuotis suunnitelman. 
Kävelylenkit tietysti pohjalle, ne on olleet mulla aina peruspilarina. 5 kertaa viikossa 30 minuutin lenkki. Venyttelyt tietysti tuohon vielä. 
Mulla on kotona semmoinen laite minkä päällä seisotaan ja pidetään käsillä kiinni kahvoista jotka myös liikkuu kun sitä polkee. Siispä tuo aktiivikäyttöön. 
Kolmisen viikkoa sitten ostin hulavanteen. Luin että sitä pitäisi pyörittää 13 minuuttia päivässä ja saat vyötärösi takaisin. Loistavaa. Nyt jo tuo aika alkaa onnistua. Alkuun tuli mustelmia ja vatsa ja kyljet olivat kipeinä. Onneksi alkaa jo helpottua ja olen oppinut pyörittämään molempiin suuntiin. Vastapäivään pyöritys ei tahtonut ensin millään onnistua. 
Jonkun verran olen myös tehnyt jumppaliikkeitä. 
Tietysti syömisiä pitää myös taas tarkistaa. Sokerit ja muut mössöt pois. Lisää kasviksia. 
Tämän viikon kuitenkin nautin vielä lomasta ja syömiset korjaan vasta ensi viikolla. 

Eiköhän se näillä rutiineilla taas ala korjaantumaan. Toivon näin. 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Herttaset




Mielessä oli pyörinyt jo pitkään että olisipa kiva kokeilla sukkaohjeen kirjoitusta. 
Tein tällä mallilla sukkia sukkakeräykseen ja kun tuo on niin yksinkertainen niin ajattelinpa tehdä ohjeen näistä. 


Sukat on neulottu 7 veikasta, mutta käytä ihan mitä vain vastaavaa lankaa. Itse olen neulonut 3,5 puikoilla.

Ohjeen koko on 37 ja suluissa olevat vastaavat kokoa 40, jos haluat välikoon tai isommat sukat lisää ennen ja jälkeen sydänrivien niin monta kerrosta pohjavärillä kuin tarvitset. 

SSK = slip, slip, knit. Eli nosta 1 silmukka puikolta kuin neuloisit oikein, nosta toinen samoin ja siirrä takaisin vasemmalle puikolle, neulo takareunasta silmukat oikein yhteen. 

Luo 48 (54) s ja yhdistä renkaaksi = 12 (14) s / puikko. 
Neulo resoria *2 oikein, 2 nurin* 10 kerrosta pohjavärillä. 

Jatka sileällä neuleella *2 krs pohjavärillä,
2 krs kuviovärillä*, toista *-* raidat vielä 2 kertaa. Neulo vielä 2 krs pohjavärillä ja neulo 1. puikon silmukat 4 puikolle. 



Kantapää tehdään vahvistettuna. Käännä työ. Nosta 1.silmukka ja neulo puikon silmukat nurin. 
**Käännä työ. *nosta 1 s, neulo 1 s oikein* toista *-* krs loppuun. 
Käännä työ. Nosta 1.silmukka ja neulo puikko nurin. ** Toista **-** 12 (14) kertaa. 



Kantapohja jatkuu vahvennettuna. 
Nosta *1s, 1s oikein*. Toista *-* kunnes puikolla jäljellä 9 (11) s. SSK.
Käännä työ. Nosta 1.s neulo 6 s nurin, 2 nurin yhteen. 
Käännä työ. *Nosta 1s, 1 s oikein*, toista *-* 2 kertaa, nosta 1s, SSK.
Toista kunnes jäljellä on keskimmäiset 8 silmukkaa ja neulo ne vielä oikein. 


Nosta reunasta 13 (15) silmukkaa. 


Neulo jalkapöydän silmukat oikein ja nosta toisestakin reunasta 13 (15) s. Neulo tälle puikolle vielä kantapohjan 4 s. Työssä on jälleen 4 puikkoa. 

Aloita kiilakavennukset. Tee ne joka toisella kerroksella. 
Puikko 1, neulo kunnes puikolla jäljellä 2 s, neulo ne oik yht.
Puikot 2 ja 3 oikein. 
Puikko 4, SSK, loput oikein.
Jatka kunnes kaikilla puikoilla jälleen 12 (14) silmukkaa. 


Aloita sydänkuvioraita. Kuvio toistuu kerroksella 8 kertaa. 


Pienemmässä koossa toistuu 6 silmukkaa, isommassa koossa 7.
Sydänraidan jälkeen 2 kerrosta pohjavärillä. 
Toinen sydänraita ja 2 krs pohjavärillä. 
Kolmas sydänraita ja 5 (7) krs pohjavärillä.

2 krs kuviovärillä, 2 krs pohjavärillä. 
2 krs kuviovärillä, 2 krs pohjavärillä. 
2 krs kuvio värillä, 2 krs pohjavärillä. 


Aloita kärkikavennukset. 
Kudo kunnes 1.puikolla jäljellä 3 silmukkaa, kudo 2 oikein yhteen, 1 oikein. 
2 puikko 1 oikein, SSK, loput oikein. 
Toista kavennukset puikoilla 3 ja 4.
Tee kavennukset joka kerroksella kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. 2 joka puikolla. Katkaise lanka ja pujota lanka silmukoiden läpi. Kiristä. 
Päättele langat. 
Tee toinen sukka samoin. 



Toivottavasti saat selvää ohjeesta.
😊

torstai 2. huhtikuuta 2020

In Joy and sorrow - rakkaudesta lankaan

Tutustuin muutama vuosi sitten Rintalan tilan luomuvillalankoihin. Lemmikkini on Ilo ja suru sukkalanka. Tuo tuoksu, kuin pienet lampaat ja pienet korren hituset. Melkein silmissäni näen nuo lampaat pyörimässä heinissään.


Olen tuosta neulonut monet sukat, mutta mielessäni aina nähnyt tuon villapaidan joka myyjällä kerran oli päällään. Hänen paidassaan oli lampaita, tuo oli kerrassaan ihana. Siitä se ajatus sitten lähti.
Laskeskelin vähän silmukoita ja mietin että taidan lampaiden sijaan omaani laittaa kalloja, noista kun tykkään.


Tuumasta toimeen. Ensimmäiseksi kuvioksi valikoitui deathflake, selbudeathsukista asti olen tuosta kuviosta tykännyt ja moneen neulomukseen sen myös laittanut.


Paita valmistui kuin itsestään, tässä aloin miettimään kaulusta ja ajattelin ettei tuohon oikein muu sovi kuin huivikaulus.


Hihoihin tuo deathflake kuvio oli liian suuri ja pinterestin syövereistä kaivoin tuon oudon kallon kuvan. Ihan sopiva minulle.


Kaulusta tehdessä kävi niin kuin olin pelännytkin, tummanruskea lanka loppui. Muutaman päivän tauko kun odottelin lankaa postista.


Siinä hän nyt on koko komeudessaan. Tästä tuli kyllä niin hieno. Olen aika tyytyväinen. Paita tuoksuu niin ihanasti lampailta.
Mitä sitten neuloisi?

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Kohta on jo joulu





Kovasti kiireisen ja stressintäyteisen syksyn jälkeen ihanaa. Kaksi viikkoa lomaa jotka tulevat todella tarpeeseen.
Ihana pitkä viikonloppu jonka aikana saa rauhassa laitella jouluasioita. Toki olen jo marraskuun puolella alkanut tuomaan joulua kotiin. Punaiset liinat, valot, kynttilät, tontut ja koristeet.
Tänä vuonna ihan vaan pieni kuusi mutta tuossa omatekoiset koristeet. Katajalantit joihin olen polttanut kuvioita, punaisin silkkinauhoin roikkumassa valojen kanssa.
Joulukukat, joulutähti ja maljakossa inkaliljoja ja vahakukkia.
Paketitkin jo paketoituna kuusen vierellä.
Leipomukset aloiteltu ja tällä hetkellä lanttulaatikon tuoksu täyttää keittiön. Hetken päästä porkkanalaatikon tekoon.
Joululaulut soineet melkein tauotta, rauhallista, rempseää, uutta ja vanhaa. Kaikkea ei edes ehdi kuunnella.
Pari päivää kun ahertaa vielä leipomusten ja ruuanlaiton parissa nii sitten se ihana aattoilta jo koittaakin. Niin nautin.
Miten teidän joulu sujuu?

perjantai 13. syyskuuta 2019

Nolojen tilanteiden nainen



Tänään töissä ollessani mietiskelin noloimpia asioita joita on vuosien varrella sattunut töitä tehdessäni.
Minulla oli joskus kissa joka tykkäsi lurautella pissaa vähän sinnesuntänne. Myöhemmin hän rauhoittui kyllä kun pääsi palleistaan. Yksi nolo tapaus liittyy juurikin tähän kissanpissaan. 
En tiedä millaisia olette aamulla herättyänne mutta minulla ei kovin suurta havannointikykyä aamuisin ole. Yhtenä aamuna ihan normaalit aamutoimet tein ja ajelin töihin. Kyseisenä päivänä olin työkaverini kanssa erästä isoa keskusta kytkemässä. Eli aika lähekkäin oltiin koko päivä. Jossain vaiheessa havahduin että ihan kuin kissanpissa haisisi. Ajattelin kuitenkin että ei kai sentään. Päivän kuluessa kuitenkin tuo haju tuntui vain voimistuvan ja puolen päivän aikaan kysäisin työkaverilta että haistaako hän kissanpissan hajua? Hänen ilmeensä kertoi jo kaiken. Ja kyllä hän oli aamusta asti haistanut tuon kauhean hajun, hajuherkkä kun hän oli. Oli ajatellut että enkö yhtään huomaa. No, olipa käynyt niin että kun urheilurintaliivit olivat yöllä olleet tuolilla niin tuo armas kissani oli päättänyt niihin tervehdyksen lurauttaa. Kevyet liivit kuitenkin olivat kerinneet kuivua joten en vaan sitten aamulla huomannut. Kylläpä hävetti tuolloin, nyt jo osaa nauraa jutulle.

Toisella kerralla, olin juuri valmistunut sähköasentajaksi ja olin päässyt teknologiakeskukseen töihin. Kaapissa ei ollut oikein mitään huonoja housuja ja olin napannut päälleni vanhat joustofarkut. 
Puolilta päivin työkaveri sanoi että housuni ovat takaa ratkenneet. Luulin ensin että hän narrasi, mutta ei. Kokeilin sitten takamustani ja mikä järkytys. Koko takasauma auki ja oi ihanaa kun olinpahan housujen alle pukenut stringit.
En tiedä kauanko olin juossut perse paljaana vilkkuen ennen kun asiasta minulle mainittiin. Ja tuolla kun oli vielä kamerakin. Onneksi heillä oli haalareita jollaiset sitten sainkin käyttööni. Kyllä hävetti. Naurattaahan tuokin jo nyt. 

Nämä taitaa olla kaikkein noloimmat juttuni työelämästä. Oi elämän suola, onhan se ihan kiva että sattuu ja tapahtuu niin on mitä muistella. 

lauantai 24. elokuuta 2019

Kasvis-kanapata



En ollut aikoihin käyttänyt haudutuspataani ja ajattelin että olisi kiva muhittaa tuossa viikonlopun ruoka. En jaksanut etsiskellä ohjeita joten valitsin kaupasta kasviksia joita mieli teki.
Kasvisten lisäksi laitoin tuohon kanaa ja riisiä. Tulipa aika hyvää.

Kasvis-kanapataani pilkoin:

n. puolikas palsternakka
3 porkkanaa
Sipuli
n. puolikas kesäkurpitsa
Makea suippopaprika
700 g paketti pinaatinlehtiä

Päälle 6 dl kanalientä ja vajaa tl suolaa ja  kolmeksi tunniksi muhimaan. Tuolla välin höyrytin kaksi persilja-valkosipulimaustettua kananfilettä ja siivutin ne odottamaan.

Kun 3 tuntia oli kulunut laitoin sekaan 4 kourallista riisiä ja lisäsin vielä n. teelusikallisen suolaa. Laitoin ihan tavallista pitkäjyväistä vaikka mietin basmatia. Mieheni ei tuosta oikein välitä.

Nuo kun olivat muhineet puolisen tuntia lisäsin siivutetut kanafileet ja timjamia saksin ruukusta. Lorautin sekaan vielä purkillisen sipulikaurakermaa. Sai vielä muhia puoli tuntia.

Oi miten olikin hyvää. Miehenikin otti 2 kertaa lisää vaikka on sitä mieltä että rehut kuuluu lehmille. Mikä parasta tuota herkkua jäi vielä huomisellekin.