Juhannus

Yövyimme hiidenportin kansallispuistossa palolammilla. Nätti pieni lampi, uimarappusetkin olisi ollut, mutta uimaan en mennyt. Mielessäni vielä tuoreessa muistissa viime kesäinen käärmeiden kanssa uinti.
Aamutoimet hoideltuamme läksimme patikkakierrokselle. Ihan kivat maisemat oli tuolla, rotkoa olisi voinut katsella pitempäänkin, mutta pysähtyä ei voinut. Tuolla oli aivan järjettömät määrät hyttysiä, hyvä ettei järki mennyt.

Jatkoimme kohti patvinsuon kansallispuistoa. Tuota olinkin odottanut, suo ja tunturimaisemat ovat sydäntäni lähellä.
Ei pettänyt odotuksia tuo. Perille päästyä menimme mäntypolulle. Alku upeata mäntymetsää, ei juuri mitään muita puita. Polku käy rannassa vanhassa kalasaunassa jossa melko muhkea kiuas. Tuo ei kuitenkaan käytössä enää ole. Löytyi polulta pieni lampikin jossa räpiköi 3 pientä sorsanpoikaa emonsa kanssa. Loppuosa reitistä meni hieman pusikkoiseksi joten hyttysiäkin paikalle ilmaantui. Ei kuitenkaan riesaksi asti. Kiva reitti 4,5 km.
Yöllä kuuntelimme kun hevospaarmat pommittivat möksää. Mistä niitä voi niin paljon löytyäkään?
Tuosta ötökkämäärästä johtuen Jouni ei halunnutkaan lähteä lakkapolulle niin menin sinne siis yksin.
Pakkasin päälleni vaatetta ja hyttysverkkoa ja pääsin kuin pääsinkin tuon hirviölauman läpi.
Vähän jännitti kun tuolla päin on niin paljon niitä karhuja niin päätin sitten laulaa loilottaa mennessäni. Kuulevatpa että olen tulossa. Aivan ihana suopätkä! Vähän ennen lintulavaa sitten huomasin karhunjäljet. Vähän nousi niskavillat pystyyn. Lauloin hieman äänekkäämmin enkä tajunnut ottaa jäljistä kuvaa. Lavalle pysähdyin vain toviksi sillä omaan hyvän mielikuvituksen ja saatoin tuntea jo karhun silmien porautuvan selkääni.
Mielettömän hieno suoreitti 3 km. Selvisin hengissä.
Tuolta tultuamme lähdimmekin pitkälle ajomatkalle ja ajoimme juhannuksen viettoon Isojoelle sukulaisiin. Kymmenen maissa illalla olimme perillä ja nyt hetki nautitaan kesästä.

Karhumaista

Matkan jatkuessa vietimme mukavan päivän saariselän tienoilla.

Käyskentelimme tunturilla poroja treffaamassa, aika monta oli tuollakin.
Päätimme lähteä käymään Pyhä-Luoston kansallispuistossa ja reitiksi valitsimme karhunjuomalammen. Isokuru oli aivan älyttömän hieno paikka mutta suurin osa reitistä saa pitkän miinuksen. Kulki soratietä ja laskettelurinteiden läpi. Ei tykätty.

Tuolta ajelimme Oulangan kansallispuistoon. Olimme jo aiemmin päättäneet mennä pienelle karhunkierrokselle. Sattuikin sopivasti hääpäivälle.
Tuo oli aivan järjettömän hieno reitti! Miten upeita näkymiä. Koskia, rotkoja, suota. Lenkki oli 12 kilometriä muttei edes tuntunut niin pitkältä, oli niin paljon nähtävää. Illalla nautimme vielä piccolot kuohujuomaa päivän kunniaksi.

Seuraavana päivänä käytiin tapaamassa ihan oikeita karhuja kuusamon suurpetokeskuksessa. Olivatpa pennutkin kasvaneet viime kesästä! Yhtä leikkisiä olivat vielä. Opas antoi karhuille omenoita ja kiivejä mutta selkeästi heidän lempijuttunsa oli hunaja. Tuota kerjäsivät suu ammollan. Suloisia palluroita.

Tuosta jatkoimmekin saunaan Kontiomäen nesteelle. Kylläpä oli mukavaa. Latasimme parkkipaikalla kameran ja läppärin akut ja lähdimme kohti Hiidenportin kansallispuistoa.

Kohtaamisia

Parasta reissaamisessa on tietysti kaiken uuden näkeminen ja kokeminen.
Tapaa myös uusia ihmisiä joiden kanssa käy mielenkiintoisia keskusteluja tai höpöttelee ihan muuten vaan.
Kilpisjärvellä tapasimme miehen joka vuolaasti kertoi reissuistaan. Noista mieleen jäi tämä. Hän oli veljiensä kanssa ollut 80-luvulla reissussa pohjois-norjassa ja he olivat kiivenneet jonkin vuoren huipulle ja rakentaneet sinne suuren kivitornin jonka sisälle olivat laittaneet pullon jossa lapulla luki heidän nimet. Olivat sopineet, että kun ovat 60-vuotiaita, kiipeäisivät tuonne uudestaan katsomaan vieläkö tuo on tallessa. Veljistä yksi oli jo niin huonokuntoinen että ei enää matkaan pääsisi mutta hän itse olisi parin vuoden päästä kuudenkymmenen ja aikoi matkaan lähteä. Olisipa hauska tietää löytyikö torni vielä!
Toisen vanhan miehen tapasimme Saanan huipulla. Kiikari kaulassa heiluen hän uteli meiltä olemmeko nähneet kiirunoita. No eipä me oltu edes osattu tuollaisia katsella. Hän jutteli hauskoja juttuja kiirunoista ja kuinka ollakaan kun hänestä erkanimme, pienen matkan päässä kiven takaa pyrähti kiiruna! Tuopa olikin mukava seurattava. Teki pieniä pyrähdyksiä kalliolla. Nappasin hänestä muutamia (lue; useita) kuvia ennen kun jatkoimme matkaa.
Seuraava, mies tämäkin, kohtaaminen tapahtui Norjassa Talvikin lähellä paikassa jossa yövyimme. Otin aamulla kuvia kun hän oli ulkoiluttamassa koiraa. Olivat saksasta asti liikkeellä ja koirakin oli sopivasti saksanpaimenkoira. Ihana 10 kk ikäinen pentu vielä! Olisi niin halunnut riehua kanssani. Höpötin hänelle suomeksi ja leikitin hieman. Miehen kanssa kokeilin englanninkielentaitoani ja saimmekin ihan mukavan keskustelun aikaiseksi. Puhuimme molemmat paikoista missä olimme käyneet ja hän kertoi koiransa alkuperästä. Isänsä oli Italiasta ja oli todella hieno nimi, ihan kuin jollain kuninkaallisella ja hänen koiransa nimi oli groovy + paikkakunnan nimi Italiassa mistä koira oli. En muista noita.
Tänä aamuna. Herttaisin ja iloisin kohtaaminen. Pieni sellainen. Saariselän nesteelle kahville mennessämme toisesta asuntoautosta tullut aasialainen nainen. Aurinkoinen hymy kasvoillaan hän odotti kun kävelin pöytään ja sanoi Huomenta. Tuli hyvä mieli.
Keitähän kaikkia matka vielä eteeni tuo?

Pielpaljärven erämaakirkko

Oltiin jo etsitty tien laidasta nätti yöpymispaikka. Mutta kun ei nukuttanut niin päätettiin jatkaa matkaa ja patikoida pielpajärven erämaakirkolle vielä kun ei tuo aurinkokaan laske.
Pakattiin reppuun vähän evästä ja kamera kaulaan. Menoksi.
Alkumatka kuivahkoa mäntymetsää,

naavaa roikkui vanhojen puiden oksilla. Kuljettiin kahden poroportin lävitse, sitten alkoikin tulla järviä ja suota. Kaunista rannoilla, pieni puro solisi. Jostain kiven takaa räpiköi sorsa, oli kai ollut nukkumassa ja pelästyi meidän ääniä.
Vastaan tuli pari kulkijaa jotka huikkasivat että tuvassa on vielä hiillos.
Ensimmäisenä vastaan tulikin tämä tupa ja nuotiopaikka. Rannassa myös sauna. Kirkko häämötti metsänlaidassa. Kuljimme sinne polkua pitkin.
Suloinen pieni puukirkko keskellä metsää punaisine aitoineen. Jouni avasi oven ja astuimme sisään. Silmien kesti hetken tottua hämäryyteen.
Siinä kirkon pehmeässä hämäryydessä astelimme alttarille ja uusimme vihkivalamme. Tahdon, tulipa hyvä mieli ja rauhallinen olo.
Tutkimme vielä kirkkoa, todella hyvässä kunnossa on tuo. Tunnelmallista. Luimme opaskyltistä että siellä pidetään joka vuosi juhannuskirkko.
Söimme matkaeväät tuvassa ja lähdimme paluumatkalle.
Täälläpäin kulkijat, ehdottomasti kulkemisen arvoinen reitti. Helppokulkuinen ja kaunis maasto, perillä kunnon taukotupa ja wc. Puhumattakaan tuosta hellyttävän suloisesta kirkosta.

Lepoilua

Eilen ajelimme päivää viettämään mukavalle rannalle.

Ihan vaan nautimme kauniista päivästä lepäillen. Tarkkailimme vuoroveden vaihtumista. Kokeilimme kalaonnea, huonolla tuurilla. Kalat taisivat uiskennella juurikin sellaisessa kohdassa missä linnuilla oli pesintä käynnissä. Emme halunneet häiritä.
Pienen patikkareissunkin tein ja kudoin tunikaa. Yllärinä kerän sisältä pullahti kauhea sotku ja sitä selvitellessä vierähti tovi.
Iltaa päin mennessä ranta alkoi täyttyä tiuhaa tahtia joten päätimme lähteä etsimään toista yöpaikkaa.
Löytyikin pieni parkkipaikka metsän keskeltä. Yllättäen tuo olikin paikka josta pääsi katsomaan skoganvarren kenttäsairaalan raunioita. Meillä olikin mielenkiintoinen iltalenkki!

Tuolla oli aika monen rakennuksen kivijalat vielä. Rautaiset ruostuneet hetekat seisoivat siinä missä olivat joskus sijainneet. Kaksi vanhaa autonromuakin vielä siellä. Olivatkohan olleet korjaamolla ja jääneet sitten sinne?
Vietimme mukavan rauhallisen aamun ja ajelimme Karasjokeen käymään Saamenpuistossa. Tuo olikin mielenkiintoinen käynti. Oppaat kertoivat saamen kulttuurista ja tavoista. Ja pääsin syöttämään poroa! Silitin häntä myös leuan alta. Oli hän niin pehmoinen.
Ja mitäpä muutakaan sitä lankahullu ostaa muistoksi kuin lankaa? Kaksi ihanaa joulunpunaista ja yksi valkoinen, noista tulee niin upeat joulusukat Jounille sillä olen huomannut etten ole hänelle vielä sellaisia tehnyt!
Tuon jälkeen ajelimmekin sitten Suomeen. Pysähdyimme Kevon luonnonpuistoon ja kävelimme luontopolun läpi. Oi mikä ihana lämpö! Koivujen tuoksu, kirkkaana juokseva vesi. Puro oli niin kirkas että kaikki kivet sen pohjalla näkyivät ja todella viileää myös! Pakkohan tuonne oli kättään kastaa. Rannassa hääräsi myös kivoja pieniä rantakanoja joita hetken seurasimme. Kiva pieni polku. Tästä lähdemmekin varmaan etsimään ilta-yöpaikkaa.

Nordkapp

Yövyimme Talvikin liepeillä kauniilla rannalla. Vähän ennen talvikia järjettömän kaunis näköala vuonolle. Tuohon ei Jouni enää suostunut pysähtymään, sillä olimme pysähtyneet jo monta kertaa milloin mitäkin kuvaamaan. Täällä kun näitä wow-elämyksiä riittää.
Tuosta ajoimme Kåfjordiin vuonon perukalle kokeilemaan kalaonnea. Yllättäen tuolla ei mitään tapahtumia. Kaikissa muissa paikoissa kala on napannut.
Aika jatkaa matkaa siis.
Ajoimme Altaan vähän ruokaostoksille ja marketista bongasinkin lankahyllyn. Ostinpahan vähän kotiin viemisiä.
Sitten olikin aika suunnata itsemme kohti nordkappia.
Täälläpäin norjaa onkin vasta sellaista kuin kuvittelin olevan pohjois-Norjassa. Ihanaa tunturimaisemaa, matalia tunturikoivikkoja. Poroja, roppakaupalla poroja. Noita ihastuttavia otuksia jotka löllystävät kaikessa rauhassa vaikka keskellä tietä.
Hirveä oli tuo viimeinen pätkä perille. Kapea tie, serpentiinejä, tunneleita, jyrkännettä, kaahareita. Välillä ei voinut ikkunasta ulos katsoa kun ihan vieressä kauhea pudotus. Yksi tunneleista vuosi vettä solkenaan. Tuohon oltiinkin tekemässä uutta tunnelia viereen. Oli joku jyrkänteeltä varmaan uloskin ajanut sillä yhdellä kohtaa paloi kynttilät ja oli kukkia.
Perille kuitenkin päästiin. Tuuria oli matkassa sillä oli aurinkoinen päivä ja vain vähän utua taivaanrannassa. Näkyi kauas merelle.
Kierreltiin vielä kauppa ja muut näyttelyt valoluolineen mutta elokuvaa ei jaksettu odottaa. Vähän turhaa rahastusta oli tuo.
Tuolta lähdimmekin sitten etsimään yöpaikkaa.

Saana

Tänä aamuna. Kirkas taivas, aurinkoa koko laidallinen.
Heti meitä alkoi kutsua tuo mahtava Saana. Kiivettiin tuonne nyt toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla siellä oli portaat, mutta ne on jo purettu. Kiipeäminen oli kyllä ehkä helpompaa ilman portaita.
Tuo alun jyrkkä nousu käy kyllä voimille. Taisin puuskuttaa kuin höyryveturi kun hengittelin joogahengitystä tasatakseni kulkua. Ei se mitään oltiin melko aikaisin liikkeellä niin ei siellä montaa kulkijaa ollut kuulemassa.
Jyrkän osuuden jälkeen kulku käykin jo melko nopeasti. Paikoin oli vielä lunta ja osittain oli jäätäkin matkan varrella.
Ylhäällä puhalsi kylmä tuuli mutta aurinko paistoi edelleen täydeltä terältä.
Huipulla oltiin 10:20. Syötiin pienet eväät ennen kuin alettiin mennä alaspäin.
Pienen matkaa kun oltiin kuljettu, huomasimme kiirunan. Olipa tuo hauskanen! Teki pieniä syöksähdyksiä kivien lomassa. Olisi sitä voinut seurata vaikka kuinka kauan.
Alas tultiin reipasta tahtia. Taaskin tuo jyrkkä osuus tuotti hieman ongelmia. Polvet kun huutaa hoosiannaa alamäessä. Suorastaan murhaava alamäki. Mutta kaikenkaikkiaan aivan mahtava reissu. Muistin välillä taputella tunturivanhusta.
Alarinteellä tarkkailimme myös lähellä olevaa porolaumaa.
Retkeilykeskukselle päästyämme päätimme käydä kunnon suihkussa ennen matkan jatkumista. Mikäs ihanampaa tuollaisen reippailun jälkeen kuin ihana lämmin suihku.
Meinasin saada sydärin. Onneksi en tuupannut itseäni heti kokonaan suihkun alle sillä tuolta tuli jääkylmää vettä. Tukkani jotenkin liruttelin ja onneksi hetken tuolta tuli haaleaa vettä niin sain muutoinkin pestyä. Mutta tuli kyllä raikas olo.
Käytiin vielä syömässä ja lähdimme taas matkaan. Suuntana Alta.

Villasukkamania

Villasukat. Voiko niitä koskaan olla liikaa? Pitää olla paksummat ja ohuemmat. Työsukat. Oleskelusukat. Hifistelysukat. Unisukat. Kirjoneulesukat. Pitsisukat. Joulusukat. Lökösukat. Kesäsukat. Hätävarasukat. Lammassukat. Ihanmuutenvaansukat.
 Ja pitää noita nyt tietysti kaikkia olla useampi kappalekin, jos joku sattuisi olemaan likaisena juuri kun sellaisia tarvitsee. Siksipä kaapissani loikoileekin jo noin kuusikymmentä villasukkaparia. Ja kaikki tosi tarpeeseen.
Ei varmaan vaikea arvata että intohimona juurikin villasukkien kutominen.
Tyttärelle on tullut tehtyä varmaan vieläkin useampi pari ja miehelle tietysti myös. Sukulaisetkin on osansa saaneet, jokusen olen myynyt ja jokusen lahjoittanut.
Tykkään tehdä kaikenlaisia. Telkkarin äärellä ihan parasta tehdä perussukka usein raidoilla leikkien. Välillä ihanaa paneutua jonkin vaikean pitsisukan tekoon. Valinnanvaraa löytyy kuvioissa ja väreissä.
Aloittaa voi varresta tai varpaista tai vaikka kantapäästä. Tai sitten sen kantapään voi tehdä vaikka viimeisenä jos huvittaa.
Siinä on vaan jotain niin ihanan terapeuttista kun lanka juoksee silmukoille.

Viimeiseksi nyt valmistui nämä perussukat miehelleni. Ihan juuri on aloitettava uudet, sillä olo on kovin levoton jollei sukankudinta ole. Sama se vaikka se välillä lepäisi pitkiäkin toveja odottelemassa korissa kun teen jotain muuta. Ei haittaa, mutta kun tietää että siellä se korissaan odottaa niin on mukava olla. 

Mitähän ihanaa sitä puikoille nyt ottaisi? 

Malla

Tromssan jälkeen ajelimme yöksi skibotniin. Aikomuksena oli vähän kalastaa. Samat tuulet ne puhalsivat sillekin rannalle. Päädyimme pelaamaan pariksi tunniksi monopolia. Riemastuttavan mukavaa!
Iltaa kohden tuuli oli ehkä hieman tyyntynyt niin Jouni päätti kuitenkin lähteä kalalle. Minä kudoin visusti sukkaa.

Ihan komean turskan kanssa hän sieltä kohta tulikin!
Aamulla lähdettiin sitten kohti kilpisjärveä. Käväistiin vähän ruokatarpeita ostamassa ja kahvien jälkeen päätimme mennä patikoimaan mallalle.
Lämpöasteita 4, niin puimme kunnolla päälle ja lähdimme liikkeelle.
Vaikka niin upeissa lofoottien ja norjan maisemissa tässä ollaan pyöritty niin eipä tätä tuntureiden kauneutta mikään voita.
Tuntuu kuin koko sielu lepäisi kun astelet siellä karussa, kauniissa tunturimaisemassa.

Astellessamme kitsiputoukselle katsomaan mallan kyyneleitä alkoi hiljalleen leijua pieniä lumihiutaleita. 

Minä pyyhin hiljaa myöskin omilta poskiltani kyyneleitä. Hetki oli jotenkin hartaan kaunis. 

Palaillessamme takaisin päin vastaan jolkotteli Poro. Hän jäi hetkeksi kuin odottamaan että häntä kuvataan mutten huomannut ottaa hänestä puhelimella kuvaa niin en nyt saa liitettyä tähän. Porot on vieneet sydämen. Niin ihanan herttaisia otuksia ovat.

Voi tätä Lapin taikaa. 

Tromssa

Tromssassa käynti jäi melko lyhyeksi. Emmepä huomanneet tuollaista että toisesta helluntaipäivästä johtuen täällä kaikki kiinni.
Tosin eipä tuolla voinut edes kävelylle lähteä. Järkyttävän kova tuuli, jäätävä tihkusade. Lämpöasteita viisi.
Päätimme kuitenkin käydä kurkkaamassa jäämerenkatedraalia.

Yksinkertaisen tyylikäs on tuo. Kuvat ulkoa piti napata nopeasti ettei tuuli vienyt mennessään.

Sisällä oli hiljaista ja rauhallista. Melko mukava tunnelma. Sisäänpääsymaksu oli 50 norjan kruunua per henki. Ei paljon siis.
Ihastelimme hetken kirkkoa ja lähdimme sitten takaisin möksälle.
Matka jatkuu.

Matka jatkuu

Eilen kun tulimme patikoimasta oli Å:n parkkipaikalle ilmaantunut kylttejä joissa ilmoitettiin että parkkipaikka suljetaan. Joku seremonia oli tulossa. Arvelimme josko kesäkauden avaus. Piti tuolta siis lähteä pois. Eipä tuo nyt niin harmittanutkaan kun oltiin jo kierrelty ja patikoitu siellä.
Päätettiin pikkuhiljaa ajella poispäin ja pysähdellä ottamaan kuvia.

Hetken päästä tulikin ihana hiekkaranta. Käytiin siellä kävelemässä ja noukkimassa muutama simpukankuori muistoksi kotiin.
Matka jatkui, pysähtelimme muutamassa paikassa. Minä ihastelin lampaita joita tuolla laitumilla käyskenteli. Ovat niin suloisia otuksia. Jäätiin yöksi vielä lofooteille.
Aamu olikin melkoisen kaunis. Parkkipaikan vierestä alkoi pieni nousu jossa kaunis koivikko, pitihän sitä lähteä hieman tutkimaan. Koivikko olikin täynnänsä poron tai hirven jälkiä, selvästi isompi lauma siellä oli makoillut niin ehkä poroja kuitenkin.

Jonkin aikaa ajeltuamme, päätimme keitellä kahvit. Löytyikin kiva ranta jossa tuota siemailla.
Päätimme ajella Tromssaan. Ison tien sijaan valitsimme rantatien koska ajattelimme että olisi kiva vaikka vähän kalastaa jos sopiva kohta löytyisi. No löytyihän tuo.

Ei tarvinnut montaa kertaa heittää kun oli kala uistimen päässä. Ensimmäinen pääsi irti rannan rakkolevissä. Toinen tuli ylös asti, seitihän tuo. Kolmaskin tarttui kiinni mutta jäi myöskin rakkoleviin.
Sitten olikin aika jo jatkaa matkaa. Pysähdyimme vielä välillä ruuan tekoon ja nyt olemme Tromssan liepeillä odottelemassa aamua.
Iltapalaksi pidimme lettukestit ja nyt onkin sitten mukava hetki kun saa ihan vaan rauhoittua yöpuulle.

Toteutunut haave

Aamulla heräilin sateen ropistessa kattoon. Keittelin rauhassa aamukahvit ja puurot. Odoteltiin sateen laantumista ennen patikointireissua.
Olikin melkoinen hajuylläri kun avasi oven sateen jälkeen. Parkkialueen vieressä roikkui turskanpäitä. Nuo ei eilen haisseet mutta nyt vähän vettä saatuaan kyllä.

Lähdimme kiipeämään vuorenrinnettä ylös ja katselemaan maisemia. 

Muutaman lepotauon sai pitää ennen kun olimme tarpeeksi korkealla. Tuolta näkyi pitkälle tyyni Atlanti. Å:n kylä näytti myöskin aika hauskalta. 

Päätettiin kulkea vielä syvemmälle niin kauas kuin päästiin, tuolla ei oikein kunnon polkua ollut ja kaikki tosi märkää. Åtvatnetjärven vieressä olisi kai ollut polku mutta halusin sinne ylös näköaloja katsomaan. Eipä tuonne ylös kukaan muu kiivennytkään. 

Sitä on niin onnellinen tänne pääsystä, monta vuotta ollaan tätä suunniteltu ja aina on ollut jotain esteitä. Toteutunut haave. 

Å

Eilisaamuna heräsimme melkoiseen tuuleen. Oli lähdettävä nopeasti etsimään suojaisempi paikka aamupalan laittoon.

Aamutoimien jälkeen lähdimme ajamaan Narvikiin. Aikeina nostaa vähän käteistä varuiksi. 

Tuo olikin melkoisen kaunis kaupunki! Lähdettiin siis vähän kävelemään kaupungille. Huomasimme hienon kirkontornin ja päätimme tuota lähteä katsomaan. Hieno pieni kirkko löytyi ja ovetkin olivat auki niin pääsimme sisäänkin kurkistamaan. Tuon jälkeen kahvihammasta jo kolotteli niin kävimme vielä pullakahveilla ennen kun suuntasimme taas matkaan. 

Hieno ajokeli taaskin mitä nyt aukeammilla alueilla tuuli puskikin. Ajomatka sujui suht hyvin, rekkoja sai tosissaan varoa. Tunnelissa meinasi käydä hassusti kun rekka tuli vastaan hirmuvauhtia ja sen imu meinasi heiluttaa meidät tunnelin seinään. Säikäytti kyllä. 

En oikein tiedä millä sanoilla kuvailisi näitä maisemia kun niin on upeita. Vuorilla ollessamme sanoin miehelleni että mä varmaan itken kun päästään lofooteille kun täälläkin on näin ihanaa. Uskomattoman kaunista. 

Tässä nyt istun tänä aamuna siemailemassa aamukahvia, sateen ropistessa kattoon Å:n parkkipaikalla. Atlanti ympärillä. Eilen käytiin rannassa ja kylillä. Tänään pidellään vähän sadetta ja tarkoitus olisi lähteä patikoimaan.

Kuvat latautuivat näköjään väärässä järjestyksessä. Ensimmäisenä se hieno pieni kirkko. Sitten Å:n kylä ja Atlantin rantaa. Viimeisenä kuva Narvikista. 

Reissussa

Aika mukava fiilis. Loikoilen möksän soffalla kutomassa ja katselen kun vuorenrinnettä ryöppyää vesi alas. Pari tuntia sitten yliteltiin norjan raja ja jäätiin yöksi mukavannäköiselle levähdysalueelle.

Pari päivää ollaan matkattu ja huomenna päästään perille å:hon lofooteilla.

Ollaan saatu melkoisen hienot ajokelit, aurinkoa ja lämpöä on riittänyt, sadetta tuo ennustus lupailee.

Päivemmällä käytiin ruotsin puolella katsomassa abisko kansallispuiston kanjonia. Olipahan melko komea! Maisemat on sieltä asti muutenkin olleet niin mahtavia että ollaan pysähdytty ottamaan kuvia jo monta kertaa. Aikamoista kun on lunta vielä maassa ja järvissä jäätä ja silti lämpöasteita 17!

Ensimmäinen käsityökin tuli jo valmiiksi. Minun keveät kesäsukat. 

Kerkesin jo tehdä tunikaan mallitikun että voi laskeskella silmukoita. Nyt ei kyllä nappaa. Jotenka aloitin sitten miehelleni tekemään ohuempia villasukkia. 

Kohta unta palloon ja huomista odottelemaan. 

Matkalangat

Huomenna se alkaa. Kauan odoteltu matkareissu lofooteille ja pohjois-Norjaan.

Lähdemme matkaan asuntoautollamme joka on saanut nimen Möksä. Möksä alkaa jo olla valmiina reissuun, on siivottu ja puunattu. Ruokaa on varmaan pariksi viikoksi, vaatetta pitää vielä pakkailla.

Tärkeimmät on kuitenkin jo autossa, lankavarasto. Tuo on muutenkin se vaikein osuus kun pitää valita mitkä langat sinne reissuun mukaan ottaa. Ja reissussa kuitenkin haluaisi tehdä jotain siitä kotiin jääneestä kerästä. Myöskin on käynyt niin etten ole koskenutkaan lankavarastoon koska pitäähän sitä nyt reissatessa käydä lankakaupoilla. Ja kun niitä ideoita tupsahtaa päähän ihan vaan hipaisemalla uutta kerää.
Otin mukaan Rintalan tilan ihanaa ilo ja suru sukkalankaa, ohuempaa. Dropsin fabelia tuli melko monta kerää. Tunikalangat, tunika on kyllä vielä suunnittelematta. Aavistus vasta mielessä. Seiskaveikkaa tuli myöskin muutama kerä koska must have. Keskeneräisinä käsitöinä lähtee mukaan torkkupeitto ja kesäsukat.
Herkullista matkaa!