Nordkapp

Yövyimme Talvikin liepeillä kauniilla rannalla. Vähän ennen talvikia järjettömän kaunis näköala vuonolle. Tuohon ei Jouni enää suostunut pysähtymään, sillä olimme pysähtyneet jo monta kertaa milloin mitäkin kuvaamaan. Täällä kun näitä wow-elämyksiä riittää.
Tuosta ajoimme Kåfjordiin vuonon perukalle kokeilemaan kalaonnea. Yllättäen tuolla ei mitään tapahtumia. Kaikissa muissa paikoissa kala on napannut.
Aika jatkaa matkaa siis.
Ajoimme Altaan vähän ruokaostoksille ja marketista bongasinkin lankahyllyn. Ostinpahan vähän kotiin viemisiä.
Sitten olikin aika suunnata itsemme kohti nordkappia.
Täälläpäin norjaa onkin vasta sellaista kuin kuvittelin olevan pohjois-Norjassa. Ihanaa tunturimaisemaa, matalia tunturikoivikkoja. Poroja, roppakaupalla poroja. Noita ihastuttavia otuksia jotka löllystävät kaikessa rauhassa vaikka keskellä tietä.
Hirveä oli tuo viimeinen pätkä perille. Kapea tie, serpentiinejä, tunneleita, jyrkännettä, kaahareita. Välillä ei voinut ikkunasta ulos katsoa kun ihan vieressä kauhea pudotus. Yksi tunneleista vuosi vettä solkenaan. Tuohon oltiinkin tekemässä uutta tunnelia viereen. Oli joku jyrkänteeltä varmaan uloskin ajanut sillä yhdellä kohtaa paloi kynttilät ja oli kukkia.
Perille kuitenkin päästiin. Tuuria oli matkassa sillä oli aurinkoinen päivä ja vain vähän utua taivaanrannassa. Näkyi kauas merelle.
Kierreltiin vielä kauppa ja muut näyttelyt valoluolineen mutta elokuvaa ei jaksettu odottaa. Vähän turhaa rahastusta oli tuo.
Tuolta lähdimmekin sitten etsimään yöpaikkaa.