lauantai 15. kesäkuuta 2019

Pielpaljärven erämaakirkko

Oltiin jo etsitty tien laidasta nätti yöpymispaikka. Mutta kun ei nukuttanut niin päätettiin jatkaa matkaa ja patikoida pielpajärven erämaakirkolle vielä kun ei tuo aurinkokaan laske.
Pakattiin reppuun vähän evästä ja kamera kaulaan. Menoksi.
Alkumatka kuivahkoa mäntymetsää,
naavaa roikkui vanhojen puiden oksilla. Kuljettiin kahden poroportin lävitse, sitten alkoikin tulla järviä ja suota. Kaunista rannoilla, pieni puro solisi. Jostain kiven takaa räpiköi sorsa, oli kai ollut nukkumassa ja pelästyi meidän ääniä.
Vastaan tuli pari kulkijaa jotka huikkasivat että tuvassa on vielä hiillos.
Ensimmäisenä vastaan tulikin tämä tupa ja nuotiopaikka. Rannassa myös sauna. Kirkko häämötti metsänlaidassa. Kuljimme sinne polkua pitkin.
Suloinen pieni puukirkko keskellä metsää punaisine aitoineen. Jouni avasi oven ja astuimme sisään. Silmien kesti hetken tottua hämäryyteen.
Siinä kirkon pehmeässä hämäryydessä astelimme alttarille ja uusimme vihkivalamme. Tahdon, tulipa hyvä mieli ja rauhallinen olo.
Tutkimme vielä kirkkoa, todella hyvässä kunnossa on tuo. Tunnelmallista. Luimme opaskyltistä että siellä pidetään joka vuosi juhannuskirkko.
Söimme matkaeväät tuvassa ja lähdimme paluumatkalle.
Täälläpäin kulkijat, ehdottomasti kulkemisen arvoinen reitti. Helppokulkuinen ja kaunis maasto, perillä kunnon taukotupa ja wc. Puhumattakaan tuosta hellyttävän suloisesta kirkosta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti