Olikin melkoinen hajuylläri kun avasi oven sateen jälkeen. Parkkialueen vieressä roikkui turskanpäitä. Nuo ei eilen haisseet mutta nyt vähän vettä saatuaan kyllä.
Lähdimme kiipeämään vuorenrinnettä ylös ja katselemaan maisemia.
Muutaman lepotauon sai pitää ennen kun olimme tarpeeksi korkealla. Tuolta näkyi pitkälle tyyni Atlanti. Å:n kylä näytti myöskin aika hauskalta.
Päätettiin kulkea vielä syvemmälle niin kauas kuin päästiin, tuolla ei oikein kunnon polkua ollut ja kaikki tosi märkää. Åtvatnetjärven vieressä olisi kai ollut polku mutta halusin sinne ylös näköaloja katsomaan. Eipä tuonne ylös kukaan muu kiivennytkään.
Sitä on niin onnellinen tänne pääsystä, monta vuotta ollaan tätä suunniteltu ja aina on ollut jotain esteitä. Toteutunut haave.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti