Aamutoimet hoideltuamme läksimme patikkakierrokselle. Ihan kivat maisemat oli tuolla, rotkoa olisi voinut katsella pitempäänkin, mutta pysähtyä ei voinut. Tuolla oli aivan järjettömät määrät hyttysiä, hyvä ettei järki mennyt.
Jatkoimme kohti patvinsuon kansallispuistoa. Tuota olinkin odottanut, suo ja tunturimaisemat ovat sydäntäni lähellä.
Ei pettänyt odotuksia tuo. Perille päästyä menimme mäntypolulle. Alku upeata mäntymetsää, ei juuri mitään muita puita. Polku käy rannassa vanhassa kalasaunassa jossa melko muhkea kiuas. Tuo ei kuitenkaan käytössä enää ole. Löytyi polulta pieni lampikin jossa räpiköi 3 pientä sorsanpoikaa emonsa kanssa. Loppuosa reitistä meni hieman pusikkoiseksi joten hyttysiäkin paikalle ilmaantui. Ei kuitenkaan riesaksi asti. Kiva reitti 4,5 km.
Yöllä kuuntelimme kun hevospaarmat pommittivat möksää. Mistä niitä voi niin paljon löytyäkään?
Tuosta ötökkämäärästä johtuen Jouni ei halunnutkaan lähteä lakkapolulle niin menin sinne siis yksin.
Pakkasin päälleni vaatetta ja hyttysverkkoa ja pääsin kuin pääsinkin tuon hirviölauman läpi.
Vähän jännitti kun tuolla päin on niin paljon niitä karhuja niin päätin sitten laulaa loilottaa mennessäni. Kuulevatpa että olen tulossa. Aivan ihana suopätkä! Vähän ennen lintulavaa sitten huomasin karhunjäljet. Vähän nousi niskavillat pystyyn. Lauloin hieman äänekkäämmin enkä tajunnut ottaa jäljistä kuvaa. Lavalle pysähdyin vain toviksi sillä omaan hyvän mielikuvituksen ja saatoin tuntea jo karhun silmien porautuvan selkääni.
Mielettömän hieno suoreitti 3 km. Selvisin hengissä.
Tuolta tultuamme lähdimmekin pitkälle ajomatkalle ja ajoimme juhannuksen viettoon Isojoelle sukulaisiin. Kymmenen maissa illalla olimme perillä ja nyt hetki nautitaan kesästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti