Villasukkamania

Villasukat. Voiko niitä koskaan olla liikaa? Pitää olla paksummat ja ohuemmat. Työsukat. Oleskelusukat. Hifistelysukat. Unisukat. Kirjoneulesukat. Pitsisukat. Joulusukat. Lökösukat. Kesäsukat. Hätävarasukat. Lammassukat. Ihanmuutenvaansukat.
 Ja pitää noita nyt tietysti kaikkia olla useampi kappalekin, jos joku sattuisi olemaan likaisena juuri kun sellaisia tarvitsee. Siksipä kaapissani loikoileekin jo noin kuusikymmentä villasukkaparia. Ja kaikki tosi tarpeeseen.
Ei varmaan vaikea arvata että intohimona juurikin villasukkien kutominen.
Tyttärelle on tullut tehtyä varmaan vieläkin useampi pari ja miehelle tietysti myös. Sukulaisetkin on osansa saaneet, jokusen olen myynyt ja jokusen lahjoittanut.
Tykkään tehdä kaikenlaisia. Telkkarin äärellä ihan parasta tehdä perussukka usein raidoilla leikkien. Välillä ihanaa paneutua jonkin vaikean pitsisukan tekoon. Valinnanvaraa löytyy kuvioissa ja väreissä.
Aloittaa voi varresta tai varpaista tai vaikka kantapäästä. Tai sitten sen kantapään voi tehdä vaikka viimeisenä jos huvittaa.
Siinä on vaan jotain niin ihanan terapeuttista kun lanka juoksee silmukoille.

Viimeiseksi nyt valmistui nämä perussukat miehelleni. Ihan juuri on aloitettava uudet, sillä olo on kovin levoton jollei sukankudinta ole. Sama se vaikka se välillä lepäisi pitkiäkin toveja odottelemassa korissa kun teen jotain muuta. Ei haittaa, mutta kun tietää että siellä se korissaan odottaa niin on mukava olla. 

Mitähän ihanaa sitä puikoille nyt ottaisi?