torstai 2. huhtikuuta 2020

In Joy and sorrow - rakkaudesta lankaan

Tutustuin muutama vuosi sitten Rintalan tilan luomuvillalankoihin. Lemmikkini on Ilo ja suru sukkalanka. Tuo tuoksu, kuin pienet lampaat ja pienet korren hituset. Melkein silmissäni näen nuo lampaat pyörimässä heinissään.


Olen tuosta neulonut monet sukat, mutta mielessäni aina nähnyt tuon villapaidan joka myyjällä kerran oli päällään. Hänen paidassaan oli lampaita, tuo oli kerrassaan ihana. Siitä se ajatus sitten lähti.
Laskeskelin vähän silmukoita ja mietin että taidan lampaiden sijaan omaani laittaa kalloja, noista kun tykkään.


Tuumasta toimeen. Ensimmäiseksi kuvioksi valikoitui deathflake, selbudeathsukista asti olen tuosta kuviosta tykännyt ja moneen neulomukseen sen myös laittanut.


Paita valmistui kuin itsestään, tässä aloin miettimään kaulusta ja ajattelin ettei tuohon oikein muu sovi kuin huivikaulus.


Hihoihin tuo deathflake kuvio oli liian suuri ja pinterestin syövereistä kaivoin tuon oudon kallon kuvan. Ihan sopiva minulle.


Kaulusta tehdessä kävi niin kuin olin pelännytkin, tummanruskea lanka loppui. Muutaman päivän tauko kun odottelin lankaa postista.


Siinä hän nyt on koko komeudessaan. Tästä tuli kyllä niin hieno. Olen aika tyytyväinen. Paita tuoksuu niin ihanasti lampailta.
Mitä sitten neuloisi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti