Kraakkulassa tapahtuu 3

Magda oli vaihtanut villaisen mekkonsa remppavaatteisiin ja alkanut tapetoida vihdoin aulaa.

Viikko oli ollut kiireinen. Hän oli kokeillut kaikenlaisia taikajuomia ja loitsuja Wilburiin, mutta tällä kertaa mikään ei ollut tepsinyt, mies pysyi elottomana. 

Saatuaan tapetoinnin valmiiksi, hän oli istahtanut ihailemaan kättensä töitä viinilasillisen kera.

Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö oli raahannut kotiin verisen käden. 

Magda pohti missäköhän loput ruumiista oli. Ei ollut ensimmäinen kerta kun tuo mokoma oli raahannut kotiin ruumiinosia.

Magdaa harmitti kun hän ei ollut saanut manatuksi Wilburin sisäistä kolmipäistä hirviötä takaisin Wilburin sisälle. Otus oli edelleen hurmaantunut Utopiasta joka viihtyi ullakolla.

Magdan olisi kohta pyydettävä isäänsä apuun, jotta Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö tokenisi. 

Hän ei mielellään tuota tekisi, sillä hepsankeikat seurasivat hänen isäänsä. Ne pitivät hänen isäänsä jonkinlaisena esikuvanansa. Magda ei voinut sietää niitä.

Magdan pohtiessa asioita, oveen jälleen koputettiin.

Ovella seisoi pieni tyttö. Hän esitteli itsensä Gunhildeksi ja pyysi päästä taloon piiaksi.

Magda epäröi ja oli aikeissa kieltäytyä, mutta muutti mielensä. Sillä Gunhilde marssi tomerasti Wilburin sisäisen kolmipäisen hirviön luo ja torui tätä lujasti, komentaen ettei kenenkään kättä saanut syödä. 

Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö pudotti käden ja luikki matkoihinsa.

Gunhilde nosti käden ja sanoi tyynesti hautaavansa sen takapihalle. Hän ei helposti hätkähtänyt.

Magda mietti, että Gunhilde voisi oikeastaan asettua kellarikerroksen huoneeseen. Wilburin serkun, Jürgenin, oli tuonne pitänyt tulla asumaan. Hän oli kuitenkin kieltäytynyt kun huoneen tapetit olisi pitänyt vaihtaa, nuo kun repsottivat samoin kun olivat aulankin tapetit repsottaneet.

Gunhildeä eivät ruttuiset tapetit haitanneet, varsinkin kun olivat keltaiset. Keltainen oli Gunhilden lempiväri.

Magda jätti Gunhilden tutustumaan paikkoihin ja lähti etsimään minne Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö oli jättänyt ruumiin. Tuo pitäisi pikaisesti haudata.

Gunhilde lähti ensi töikseen hakemaan kellarin kaivosta vettä. Keittiö kun oli vielä niin huonokuntoinen ettei sieltä vielä vettä saanut. 

Vettä kaivosta nostettuaan Gunhilde ihmetteli kellarissa leijuvaa hajua. Hän päätti kurkistaa lattialla tönöttävään arkkuun.

Hyi mikä lemahdus arkusta löyhähti. Gunhilde hämmästyi arkun sisältöä. Arkussahan makaili kuivettunut vampyyri tahmeat veret hampaissaan.

Kylläpä se haisi pahalle. Gunhilde kävi hakemassa arkun päälle pienen tervehdyksen.

Kellarista päästyään hän huomasi Magdankin jo palanneen. 

Magda oli huojentunut, tällä kerralla Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö ei ollut onneksi tappanut ketään, olipahan käynyt läheisellä hautausmaalla hautoja tonkimassa. 

Gunhilde keitti Magdalle kunnon pannukahvit, tämä oli selkeästi sen tarpeessa. 

Kahvit juotuaan Gunhilde kysyi varovasti saisiko tuoda kaikki tavaransa kellarihuoneeseensa?

Magda tietysti suostui ja he kävivät yhdessä hakemassa Gunhilden tavarat.

Magda yllättyi, tyttönenhän keräili aseita. Gunhilde kertoi aseiden olevan hänen intohimonsa. 

Kun Gunhilde oli saanut huonekalunsa ja tavaransa järjestettyä, hän ihaili hetken kahta hienoa antiikkiasettaan. Nuo olivat hänen uusin hankintansa. 

Gunhildekin oli Utopian tavoin jo pitkään etsinyt paikkaa johon asettua. Gunhilde oli jäänyt jo vauvana orvoksi ja sukulaiset olivat pallotelleet häntä paikasta toiseen. Kukaan ei ollut halunnut antaa hänelle pysyvää kotia. He olivat vierastaneet Gunhilden aseintoa.

Täällä hän sai ylpeänä niitä esitellä. Magdankin oli kokeillut ampua harppuunalla. 

Illalla sängyssään Gunhilde pohti mikähän vaivasi miestä joka makasi elottoman näköisenä suuressa sängyssä. Ja kuka mahtoi kolistella ullakolla?

Aulastakin oli Magdan poissa ollessa kuulunut outoja ääniä. Mikälie sielläkin oli ollut?

Magdan viinilasi ja viinipullo olivat jääneet aulan lattialle hänen lähtiessään näyttämään Gunhildelle paikkoja. 

Viinin tuoksu oli houkutellut paikalle Nunnan, joka lipoi ahnaasti viiniä.

Toiste ei Magda unohtaisi viiniään Nunnan saataville.

Oli jo ihan tarpeeksi siinä, että tuo messusi vessassa. Nyt oli kuunneltu koko yö humalaista messuavaa nunnaa.

Kraakkulassa tapahtuu 2

 

Magda ja Wilbur olivat alkaneet repiä aulan ja portaikon seinien vanhoja kostuneita tapetteja eräänä sateisena iltana.

Talon oveen kolkutettiin kolmesti. Talo kumisi kolkutuksen voimasta. 

Magda avasi oven ja sieltä tupsahti sisään ilkialaston nainen, tai sellaiselta se suurinpiirtein näytti. 

Nainen oli Utopia. Hän koetti tuijottaa Magdaa silmiin ja Magda ymmärsi, että tämä nainen oli mielensyöjä. Hänen silmiinsä ei saanut koskaan katsoa tai joutui ikuiseen unohdukseen. Utopia eli ihmisten muistilla ja ajatuksilla.

Magdaan tuo ei tehonnut, olihan hän mahtava noita. 

Eipä tuo Wilburinkaan mieleen tehonnut, mutta Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö heräsi ja tunkeutui ulos Wilburin kehosta. Se oli aivan villiintynyt tuosta oudosta naisesta.

Utopia ymmärsi tulleensa taloon joka ehkä voisi olla myös hänen kotinsa. Talossa oli mielenkiintoinen tunnelma.

Magda lupasi, että Utopia voisi asustella ullakolla kunhan pitäisi vaatteita yllään. 

Magda ei pitänyt Wilburin sisäisestä kolmipäisestä hirviöstä. Se kuolasi, toi kotiin verisiä luita ja oli joskus itsekin yltäpäältä veressä, kurassa ja loassa. Ties missä juoksenteli. 

Magda kantoi Wilburin sänkyyn lepäämään, sillä Wilbur oli eloton niin kauan kuin Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö oli valloillaan.

Utopia puki vaatetta päälleen ja tarjoutui repimään tapetteja Magdan kanssa nyt kun Wilbur oli vuoteenomana. 

Eipä sillä, Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö näytti tekevän kaiken mitä Utopia käski sen tehdä ja tuo repi tapetteja tehokkaammin kuin Wilbur itse. 

Ja kaiken aikaa Nunna messusi vessassa.

Yömyöhään Utopia raahasi matka-arkkunsa ullakolle. Hän oli tyytyväinen. 

Utopialla oli koti.