Magda ja Wilbur olivat alkaneet repiä aulan ja portaikon seinien vanhoja kostuneita tapetteja eräänä sateisena iltana.
Talon oveen kolkutettiin kolmesti. Talo kumisi kolkutuksen voimasta.
Magda avasi oven ja sieltä tupsahti sisään ilkialaston nainen, tai sellaiselta se suurinpiirtein näytti.
Nainen oli Utopia. Hän koetti tuijottaa Magdaa silmiin ja Magda ymmärsi, että tämä nainen oli mielensyöjä. Hänen silmiinsä ei saanut koskaan katsoa tai joutui ikuiseen unohdukseen. Utopia eli ihmisten muistilla ja ajatuksilla.
Magdaan tuo ei tehonnut, olihan hän mahtava noita.
Eipä tuo Wilburinkaan mieleen tehonnut, mutta Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö heräsi ja tunkeutui ulos Wilburin kehosta. Se oli aivan villiintynyt tuosta oudosta naisesta.
Utopia ymmärsi tulleensa taloon joka ehkä voisi olla myös hänen kotinsa. Talossa oli mielenkiintoinen tunnelma.
Magda lupasi, että Utopia voisi asustella ullakolla kunhan pitäisi vaatteita yllään.
Magda ei pitänyt Wilburin sisäisestä kolmipäisestä hirviöstä. Se kuolasi, toi kotiin verisiä luita ja oli joskus itsekin yltäpäältä veressä, kurassa ja loassa. Ties missä juoksenteli.
Magda kantoi Wilburin sänkyyn lepäämään, sillä Wilbur oli eloton niin kauan kuin Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö oli valloillaan.
Utopia puki vaatetta päälleen ja tarjoutui repimään tapetteja Magdan kanssa nyt kun Wilbur oli vuoteenomana.
Eipä sillä, Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö näytti tekevän kaiken mitä Utopia käski sen tehdä ja tuo repi tapetteja tehokkaammin kuin Wilbur itse.
Ja kaiken aikaa Nunna messusi vessassa.
Yömyöhään Utopia raahasi matka-arkkunsa ullakolle. Hän oli tyytyväinen.
Utopialla oli koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti