Magda oli jälleen koettanut käydä herättämässa Wilburia. Magdalla oli jo kova ikävä. Wilbur oli maannut elottomana jo monta viikkoa. Magda oli koettanut juottaa Wilburille rohdosjuomia ja kokeillut kaikkia muistamiaan loitsuja. Mikään aikaisemmin toimineista ei nyt auttanut. Magdan oli pakko soittaa isänsä apuun.
Magda oli jättänyt puhelimen aulaan ja istahti nyt aulan tuolille soittamaan. Äkkiä hän tunsi kylmät väreet niskassaan. Kuin joku olisi tuijottanut portaista hänen selkänsä takana. Kuitenkin kun hän kääntyi katsomaan niin ei siellä ketään ollut.
Tämä ei kyllä pitänyt paikkaansa, sillä Utopia oli ullakolla aikansa ihmetellyt laatikkoon tiukasti suljettua nukkea. Nuken äkkiä kääntäessään päätään Utopia oli päättänyt raottaa ovea ja istahtaa viereen odottamaan, että mitä tapahtuisi. Utopia oli kuitenkin nukahtanut ja tällä välin nukke oli livahtanut tiehensä. Nukke oli kammottava Annabelle, jonka Magdan täti oli kuskannut ullakolle ja kieltänyt koskaan avaamasta ovea.
Magdan isä oli sanonut tulevansa viipymättä Magdan avuksi. Magda mietti saisikohan isä myös tuon vessassa meuhkaavan Nunnan aisoihin.
Eipä aikaakaan kun isä saapui, hepsankeikat tietysti seurasivat perässä. Vampyyrityttö ja susityttö olivat alkaneet seurata hänen isäänsä jostain syystä jo vuosia sitten. He pitivät hänen isäänsä jonkinlaisena esikuvanansa.
Nyt oli isä kuitenkin tuonut mukanaan myös varsin suuren miehen.
Isä sanoi, että Magda tarvitsi jonkun suojaamaan häntä jos Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö pääsisi jatkossakin vallalle.
Ei sillä, ei se Magdalle pahaa tehnyt. Sen muut pahat teot kuitenkin lopulta ajaisi kyläläiset Magdan kimppuun, niin kuin oli käynyt edellisessä paikassa. Tällöin Butlerista olisi suuri apu.
Magda koetti väittää vastaan, ei hänellä ollut paikkaa mihin majoittaa tuo köriläs. Isä rauhoitteli ettei hätää, Butler oli androidi, jonka ainoat tehtävät olivat palvella ja suojata Magdaa ja Wilburia.
Hepsankeikat olivat, heidän jutellessaan aulassa, valloittaneet olohuoneen tuolit ja supisivat siellä nyt keskenään.
Isä siirtyi makuuhuoneeseen Wilburin viereen loitsemaan. Hän oli raahannut paikalle myös vastaan pyristelleen Wilburin sisäisen kolmipäisen hirviön.
Magda meni keittiöön hauduttamaan rauhoittavaa teetä itselleen, sekä lämmittävää teetä Wilburille. Tämä kun oli aina niin viluinen herättyään. Gunhilde keitti kahvia Magdan isälle sekä itselleen.
Vampyyrityttö Vamppis vaistosi, että talon kellarissa oli jotain hyvin puoleensavetävää. Hän päätti livahtaa katsomaan kellaria.
Oi miten komea arkku seisoikaan jykevästi kellarin lattialla! Vamppiksen vatsanpohjaa kutitteli.
Yhdellä kädenheilautuksella hän pyyhkäisi raskaan arkunkannen sivuun. Mitkä ihanat punaiset silmät häntä tuijottivat!
Kraakkula oli hyvin hämmentynyt. Mistä oli tuo sulotar saapunut hänen kellarinsa hämyyn. Kraakkulan kupeita kuumotti.
Silmänräpäyksessä oli Vamppis kiskaissut hameensa ylös ja loikannut arkkuun. Eivät he enempää esileikkejä tarvinneetkaan. Molemmat olivat hulluna himosta.
Kraakkula tunsi olevansa elottoman elämänsä kunnossa ja kellisti Vamppiksen arkkuun selälleen lempien tätä kuin viimeistä päivää, niin että arkku nitisti liitoksistaan. Niin hurjaa menoa heillä oli.
Tällä välin susityttö Suski oli lähtenyt tutkimaan ullakkoa. Hän oli heti Utopian nähdessään nyrpistellyt nenäänsä ja arvostellut Utopiaa sekä tämän asuintiloja. Utopia ei tuollaista kuuntelisi.
Ei mennyt kauaakaan kun he olivat jo tukkanuottasilla. Siinä he saivat kolhuja vuoron perään kummatkin. Ullakolla ryskyi ja paukkui kun he mittelivät voimiaan kunnes väsyvät.
Loppujen lopuksi he tekivät sovinnon ja jutustelivat hyvässä hengessä.
Magdan isä oli kuin olikin saanut Wilburin sisäisen kolmipäisen hirviön palaamaan Wilburin sisälle ja Wilbur oli herännyt eloon.
Magda antoi Wilburille villatakin hänen juodessaan lämmittävää teetä. Wilbur kiitti takista, hänen olikin vähän kylmä.
Isä pahoitteli ettei voisi tällä kertaa jäädä pitemmäksi aikaa, hänen oli lähdettävä kiireemmiten. Niin hän sitten lähti hepsankeikat vanavedessään.
Wilburin hetken toettuaan Magda esitteli hänelle Utopian ja Gunhilden.
Wilbur ihasteli Magda tapetoimia huoneita ja portaikkoa, jota Magda oli kunnostanut.
Ruokasalissa hän jäikin pohtimaan, josko asentaisi kattokruunun paikalleen.
Magda pohti, että olipa vessassa hiljaista. Nunna oli tainnut kadota.
