Kraakkulassa tapahtuu 5

 Kraakkulassa oli viime aikoina ollut hyvin levottomia öitä. 

Kraakkula oli ryöminyt kellarinsa lattialla, rottia etsien, kun oli kuullut kaivosta outoa ääntä.

Hän oli kiiruhtanut peloissaan takaisin arkkuunsa. Tämä oli toistunut jo monena yönä. Yö yöltä äänet olivat voimistuneet. Lopulta Kraakkula oli sulkeutunut tiukasti arkkuunsa. Häntä oli alkanut kovasti pelottaa. 

Tänä yönä Kraakkula oli kuullut kuinka jokin oli noussut kaivosta. Hän oli tuntenut hyytävän kylmyyden ja kuullut kuinka tuo jokin oli lipunut pitkin hänen arkkuaan.

Kraakkula oli hipihiljaa ja hetken kuluttua tuo outo oli lopulta palannut takaisin kaivoon. 

Seuraavana yönä tuo oli jälleen tullut ulos kaivosta. Kraakkula peitti korvansa käsillään, mutta kuuli silti tuon liikkuvan kellarissa. Äkkiä kellarin ovi narisi ja tuo oli luikahtanut ulos pimeään yöhön. 

Gunhilde heräsi tunteeseen kuin jokin kylmä olisi pyyhkäissyt hänen yltään. Oli pimeää, niin hän ei nähnyt mikä tuon oli aiheuttanut. Kuitenkin hän kuuli rahinaa, ikäänkuin joku olisi liikkunut lattialla. Pian ovi raottui ja kylmyys ja rahisevat äänet poistuivat.

Gunhildeä hytisytti. Hän ei ollut heikkohermoinen, niinpä hän käpertyi peittonsa alle mukavaan asentoon ja nukahti.

Tuo jokin outo palasi kaivoon, ainakin tänä yönä. 

Aamulla Gunhilde herätessään huomasi lattiallaan lojuvan pitkiä mustia hiuksia.

Mistä ihmeestä nuo olivat tulleet? Äkkiä hän muisti yöllisen kokemuksen. Kuka tai mikä tuo öinen vieras oli ollut?  Gunhilde keräsi hiukset ja lähti näyttämään niitä talon väelle.

Magda oli juuri tullut aulaan, aikeenaan mennä keittämään aamukahvia. Gunhilde näytti tälle hiuksia. Hän kertoi yöllä heränneensä hyytävän tuntemukseen, sekä kuullut jonkin rahisevan lattialla. Nyt olivat hiukset olleet lattialla.

Wilburkin saapui ihmettelemään hiuksia. Utopia oli ullakolle kuullut hälinää ja tuli myöskin katsomaan, että mistä oli kyse. 

Butler luuli, että jokin oli vialla ja saapui nopeasti paikalle. 

Niin he sitten siinä aamun tunteina pohtivat yhdessä, että kenenkähän hiuksia ne olivat ja mistä tuo olio oli Gunhilden lattialle tullut. 

Päätettiin odottaa josko tuo vierailija tulisi uudestaan.

Kraakkula oli monena yönä kuulostellut, tiukasti suljetussa arkussaan, kuuluiko kaivosta ääniä. Oli ollut aivan hiljaista, oudot äänet olivat vaienneet. Vain hämähäkit sipsuttivat pitkin seittejään.

Kraakkula raotti varovasti arkkuaan ja kurkisti ulos. Hiljaista oli.

Hän lipui ulos arkustaan ja ryömi kaivolle. Hän kurkisti kaivoon, josko siellä näkyisi jotain. Ei hän kuitenkaan nähnyt mitään ja kurkisti vielä syvemmälle. 

Voi ei, Kraakkula putosi kaivoon. Sinne hän mätkähti pohjalle asti, niin että vesi vain loiskui.

Kraakkula ponnisteli ja pinnisteli päästäkseen ylös. Hänellä ei oikein ollut voimia kun ei ollut raukka ruokaillut pitkään aikaan.

Puolen yötä siihen meni, mutta viimein hän pääsi ylös kaivosta. Eipä hän kaivosta muuta löytänytkään kuin vettä. 

Mitä hän näkikään kun hän lipui jälleen arkulleen. Lihava rotta oli käynyt nukkumaan hänen arkkunsa viereen. Oi mikä ihana ja lämmin veriateria häntä odotti. Kraakkula iski hampaansa rottaan. 

Tyytyväisenä hän lipui takaisin arkkuunsa. Nyt hän jaksaisi unelmoida Vamppiksen käynnistä. Kumpa tuo ihana vampyyrityttö tulisi vielä uudestaan.

Magda heräsi kun joku messusi heidän sänkynsä vieressä. Ei ollut totta!

Nunna oli jälleen palannut. Tuo leijui heidän sänkynsä yläpuolella ja sylki suustaan tulikivenkatkuista saarnaa. Nyt kyllä riitti!

Magda hyppäsi ulos sängystään. Nyt saisi Nunna nähdä mistä kana kusee!

Magda lähti ottamaan Nunnaa kiinni, Nunna pakeni. Ryökäle osasi leijailla häntä pakoon. 

He olivat hetken hippasilla, kunnes viimein Magda sai kiinni Nunnan. 

He kaatuivat lattialle ja nujakoivat siinä, kunnes Magda sai otteen ja raahasi Nunnan portaisiin.

Nunna reuhoi niin, että he kaatuivat portaissa ja kierivät aulan lattialle. 

Nunna koetti purra ja raapia, mutta nyt Magda sai pidettyä otteensa ja paiskasi Nunnan ulos ovesta. Siellä se nyt mölisi. 

Magda kävi hakemassa tohvelit jalkaansa ja päätti keittää itselleen kupposen teetä. Wilbur vain nukkui, hänellä oli aina ollut hyvät unenlahjat. 

Magda joi teensä nauttien takkatulen lämmöstä. Lopulta hän palasi vuoteeseen nukkumaan. Wilbur havahtui Magdan paluuseen ja veti tämän kainaloonsa.

Toivottavasti nämä rauhattomat yöt olisivat nyt ohi.

Kraakkulassa tapahtuu 4

 Magda oli jälleen koettanut käydä herättämässa Wilburia. Magdalla oli jo kova ikävä. Wilbur oli maannut elottomana jo monta viikkoa. Magda oli koettanut juottaa Wilburille rohdosjuomia ja kokeillut kaikkia muistamiaan loitsuja. Mikään aikaisemmin toimineista ei nyt auttanut. Magdan oli pakko soittaa isänsä apuun.

Magda oli jättänyt puhelimen aulaan ja istahti nyt aulan tuolille soittamaan. Äkkiä hän tunsi kylmät väreet niskassaan. Kuin joku olisi tuijottanut portaista hänen selkänsä takana. Kuitenkin kun hän kääntyi katsomaan niin ei siellä ketään ollut. 

Tämä ei kyllä pitänyt paikkaansa, sillä Utopia oli ullakolla aikansa ihmetellyt laatikkoon tiukasti suljettua nukkea. Nuken äkkiä kääntäessään päätään Utopia oli päättänyt raottaa ovea ja istahtaa viereen odottamaan, että mitä tapahtuisi. Utopia oli kuitenkin nukahtanut ja tällä välin nukke oli livahtanut tiehensä. Nukke oli kammottava Annabelle, jonka Magdan täti oli kuskannut ullakolle ja kieltänyt koskaan avaamasta ovea. 

Magdan isä oli sanonut tulevansa viipymättä Magdan avuksi. Magda mietti saisikohan isä myös tuon vessassa meuhkaavan Nunnan aisoihin. 

Eipä aikaakaan kun isä saapui, hepsankeikat tietysti seurasivat perässä. Vampyyrityttö ja susityttö olivat alkaneet seurata hänen isäänsä jostain syystä jo vuosia sitten. He pitivät hänen isäänsä jonkinlaisena esikuvanansa. 

Nyt oli isä kuitenkin tuonut mukanaan myös varsin suuren miehen.

Isä sanoi, että Magda tarvitsi jonkun suojaamaan häntä jos Wilburin sisäinen kolmipäinen hirviö pääsisi jatkossakin vallalle. 

Ei sillä, ei se Magdalle pahaa tehnyt. Sen muut pahat teot kuitenkin lopulta ajaisi kyläläiset Magdan kimppuun, niin kuin oli käynyt edellisessä paikassa. Tällöin Butlerista olisi suuri apu.

Magda koetti väittää vastaan, ei hänellä ollut paikkaa mihin majoittaa tuo köriläs. Isä rauhoitteli ettei hätää, Butler oli androidi, jonka ainoat tehtävät olivat palvella ja suojata Magdaa ja Wilburia. 

Hepsankeikat olivat, heidän jutellessaan aulassa, valloittaneet olohuoneen tuolit ja supisivat siellä nyt keskenään.

Isä siirtyi makuuhuoneeseen Wilburin viereen loitsemaan. Hän oli raahannut paikalle myös vastaan pyristelleen Wilburin sisäisen kolmipäisen hirviön.

Magda meni keittiöön hauduttamaan rauhoittavaa teetä itselleen, sekä lämmittävää teetä Wilburille. Tämä kun oli aina niin viluinen herättyään. Gunhilde keitti kahvia Magdan isälle sekä itselleen.

Vampyyrityttö Vamppis vaistosi, että talon kellarissa oli jotain hyvin puoleensavetävää. Hän päätti livahtaa katsomaan kellaria.

Oi miten komea arkku seisoikaan jykevästi kellarin lattialla! Vamppiksen vatsanpohjaa kutitteli.

Yhdellä kädenheilautuksella hän pyyhkäisi raskaan arkunkannen sivuun. Mitkä ihanat punaiset silmät häntä tuijottivat!

Kraakkula oli hyvin hämmentynyt. Mistä oli tuo sulotar saapunut hänen kellarinsa hämyyn. Kraakkulan kupeita kuumotti.

Silmänräpäyksessä oli Vamppis kiskaissut hameensa ylös ja loikannut arkkuun. Eivät he enempää esileikkejä tarvinneetkaan. Molemmat olivat hulluna himosta. 

Kraakkula tunsi olevansa elottoman elämänsä kunnossa ja kellisti Vamppiksen arkkuun selälleen lempien tätä kuin viimeistä päivää, niin että arkku nitisti liitoksistaan. Niin hurjaa menoa heillä oli. 

Tällä välin susityttö Suski oli lähtenyt tutkimaan ullakkoa. Hän oli heti Utopian nähdessään nyrpistellyt nenäänsä ja arvostellut Utopiaa sekä tämän asuintiloja. Utopia ei tuollaista kuuntelisi.

Ei mennyt kauaakaan kun he olivat jo tukkanuottasilla. Siinä he saivat kolhuja vuoron perään kummatkin. Ullakolla ryskyi ja paukkui kun he mittelivät voimiaan kunnes väsyvät.

Loppujen lopuksi he tekivät sovinnon ja jutustelivat hyvässä hengessä. 

Magdan isä oli kuin olikin saanut Wilburin sisäisen kolmipäisen hirviön palaamaan Wilburin sisälle ja Wilbur oli herännyt eloon.

Magda antoi Wilburille villatakin hänen juodessaan lämmittävää teetä. Wilbur kiitti takista, hänen olikin vähän kylmä.

Isä pahoitteli ettei voisi tällä kertaa jäädä pitemmäksi aikaa, hänen oli lähdettävä kiireemmiten. Niin hän sitten lähti hepsankeikat vanavedessään. 

Wilburin hetken toettuaan Magda esitteli hänelle Utopian ja Gunhilden. 

Wilbur ihasteli Magda tapetoimia huoneita ja portaikkoa, jota Magda oli kunnostanut. 

Ruokasalissa hän jäikin pohtimaan, josko asentaisi kattokruunun paikalleen. 

Magda pohti, että olipa vessassa hiljaista. Nunna oli tainnut kadota.